Kirje 1911-2-21, Helsinki

R.K. ”Kiitos kirjeestäsi. Woi, kun se on paha ja ruma, kun opettajan kanssa on alituisia rettelöitä. Kyllä siinä on syitä sysissä, jos sepissäkin. Olisi sen saanut sanoa, että jotain miehessä lienee, kun aina savuaa. Ei se ollut kumminkaan sinun tehtävä.Mitä tuumaatte kotona käynnistäni. Eikö se ole parempi, että sen lykkään maaliskuun puoli väliin, jotta tapaan ne karjanhoitokurssin opettajat ja saan tuumia niiden kanssa.
Aukaiskaa kaikki kirjeet, jotka sinne tulevat, sillä ne ovat niitä kursseja koskevia, jos on muita niin lähettäkää luettuanne tänne. Onko Jaakolassa jo uudet asukkaat? Ellei se renki luule olevansa terve, niin on turhaa hänen ruveta. Sarjanperälle on paras mennä aikonaan, etteivät peity latvat lumeen, kun ajavat toisille halkoja samalla, niin pysyvät tiet auki. Kenties on asia paras järjestää niin, että Samppa ja Antti Wiitakangas ottavat aina puolisen mukaan ja kokoilevat siellä aamupäivällä ja illalla tuovat kuormat kotiin. Karsia voi olla oppaana. Syöttää ei tarvitse hyvillä ilmoilla talossa, vaan voivat siellä haukata ja antaa hevosille hieman nurmea ja pari leipää. Tarkoitukseni on nimittäin, ettei heidän pimeään asti tarvitse olla, vaan niin että noin 5-6- aikaan illalla ovat kotona. Tuumikaa nyt siitä käynnistäni, tuntuuko teistä ehdotukseni hyvältä.”….