Kirje 1911-3-21, Helsinki

R.K. ”Kiitos kirjeestänne. Wai jo pastori muutti. Haluaisinpa olla siellä, sillä hän oli kaikesta tahdostaan kumminkin mies, jota voi kunnioittaa. Niin Tilda muutti myös. On ihmeellistä, kun Iisakki tuon uutisen toi teille, vaikka minä sanoin panneeni sen kirjeeseen, kun olet vähän heikossa tilassa. En olisi Iisakkia niin yksinkertaiseksi luullut. Kadun kovasti, kun en sanonut tuota Amalille, kun kävin siellä, sillä ehkä hänellekin joku taitamattomasti esitti asian. Kirjeessäsi on niin paljon—–muuta. Ei toki kotiamme särje halla. Nyt on kaikki terässään puhkeamaisillaan. Kaikki tarvitsee sinua. Ei isä ole kasvattaja. Ajatuksesi johtuu ehkä rasituksesta. Koettakaa kuormaasi tasata. Täytyyhän sinun vapautua myöhemmin askareistasi ja sen tähden olisi parempi työt jakaa. Jos tytöt eivät menen kaikki kursseille ja voittehan sen joltakin estää niin pidä enempi apunasi. Elä enempi lastamme varten. Kirjoitan huomenna lisää. Eemeli tuli tänään tänne. Hankin hänelle tästä läheltä kortteerin. Parhain tervehdys teille kaikille. Kyöstiltäsi”Helsinki 25/3 11 R.K! Kirjoitan hieman Eemelin mukana, kun aamulla ette saaneet muuta kuin pienoisen kortin. En ole paljon joutanut Eemelin kanssa olemaan, kun kummallakin on ollut omat menonsa. Panen hänen mukana kilon omenia ja villikissan sekä lintujen äänen matkijan. Älä anna tätä viimeksi mainittua, jos sen kitinä kiusaa teitä. Ajattelin kumminkin sen ääressä Kertun ja Kalervon hyvin viihtyvän. Villikissa lie kaikkien ilo. Se viritetään kiertämällä vieteriä lujalle ja sitten painetaan päässä olevaan tappiin, jolloin virittäjä jää käteen ja villikissa pyörii huuhkasten hurjasti. Kyllä sen tempun pian lapset oppivat. Erikoisempia en nyt muista.
Maanantaina alkavat siellä ne kurssit. Kunpa nyt suhtaantuisitte niihin siten, etteivät ne tuntuisi ristin kursseilta. Kun teimme Isolan kanssa ruokinta suunnitelman, niin ajattelimme annettavaksi kaksi kertaa päivässä apetta. Minä lupasin kaurajauhoja 20 kg päivässä. Siis enemmän kuin ennen, kun silpun antoa lisätään. Luulen heinissä säästettävän täten enemmän kuin kauroissa menetetään. Toimikaa siis niin, että näitä jauhoja on. Silppuja täytyy myös pitää aina puuttumatta tarjolla. Katso usein sinne mokkiin? ja muistuta miehiä, jos ei ole silppuja.
Järjestäkää nyt niin, että kaksi tytöistä on sinulla ja Jennillä apuna. Nanni on päästettävä sinne ennen muita ja myös Manda jos haluaa. Toisia sen mukaan, kun joutaa. Järjestäkää nyt muistain sitä, että tarvitset päivä päivältä enemmän lepoa. Kaikkia ei siis saa päästää. Ettekö järjestä asioita niin, että sunnuntaina aina annatte oppilaille päivällisen meillä. Minusta tuntuisi sellainen mukavalta, kun he ovat omassa ruuassaan. Ajattelin kirjoittaa vielä Iisakille, vaan jätän sen ja kirjoitan sitten, kun kuulen millainen teillä on ollut alku. Kirjoita nyt puuhistanne, että voin seurata niitä. Sano Enolle, että se huomauttaisi miehiä olemaan siistimpänä, kun se portaan etu on aina haiseva kuin tunkio. Saa nähdä kadummeko tätä yritystä. Se ei kestä kuin 5 viikkoa ja sen tähden voimme elää taas odottaessa ja sen jälkeen tapahtuu taas iloa ja tuskaa. Toivokaamme kaikkien ponnistusten taas hyväksi kääntyvän. Lämpöinen tervehdys Kyöstiltäsi”
”Kirjoitan hieman Jennillekin näistä koulua koskevista seikoista ja myös kesäjuhlan johdosta. Kun oppilaita ei ole sen enempi, niin pääsee ne tietysti kaikki kursseille. Muistuta Iisakille, että pitää aina kohtalaisia heiniä ja puhu myös karjakolle minun tarkoitustani. Navetoimistavat saavat he itse määrätä, vaan ruuat ja niiden laadun määrää talon haltijat. — ?? Tuo koulujuttu huolettaa minua nyt täällä. Jos oppilaat supistuvat tuohon mitä ilmoitit niin tuskin on Jaakolan huoneita tarpeeksi. Reisjärvinen menee ehkä rovastille vaan Pulkkilan tyttö lienee outo kaikille.”