Kirje 1911-5-12, Helsinki

R.K. ”Kylläpä on merkillistä se sinun kohtalosi. Kuten olen sanonut, käytä kaikkia mahdollisia varokeinoja. Älä rasita itseäsi tarpeettomasti, kun on kerran apua. Kirjoittakaa joka päivä, vaikka en joutaisikaan vastaamaan, kun on tavattoman kiire. Sano Weikolle vakavia terveisiä isältä, ettei saa mennä joelle. Muistuta myös, että hän on luvannut minulle, ettei mene.Parempi on ottaa liiseitä kuin kalliita kauroja. Minä vähän kadun, kun lupasin kutsua sinne Laukkolan, sillä eihän hänellä ole oppimista meillä ja ilman edestä ei kannata nuoren ihmisen kannata olla, ellei opi uusia tapoja tulevia tehtäviä varten. Sitä paitsi oli minulla vähän muutakin mielessä, josta lähemmin vasta. Junnulle sinun pitää antaa paperia ja kirjoitusvehkeet. Itsellänikään ei näy olevan paperia. Onpa se hauska kuulla, että Köserön jälkeläiset ovat vankkoja. Kunpa nyt onnistuisi Hilpan ja Louhen varsominen. Enonkin saa vaatia ulos kartanosta töihin. Pitää Junnulle antaa aikaa kirjoittamiseen. Käske käydä sen Mehtälässä kylvämässä, kun Iisakki ei tunnu olevan siellä. Rullakarhia täytyy ajaa Korpihaalla, kun se muokkaaminen jää yhden karhin varaan. Jos murtaja joutaa kotiin niin kenties olisi hyvä ajaa Mattilan vainiossa olevat auramaat myös sillä. En ehdi nyt Junnulle kirjoittamaan. Kirjoitan pyhänä emännälle ja lisää myös sinulle. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi” Panehan ne isot kanit yhteen koppiin taas hetkeksi”