R.K. ” Luulin tänään olevan minulla hyvää aikaa kirjoittaa kirjeitä vaan niin ei käynyt. Koko valtiopäivien työn päättyminen riippuu meidän valiokunnan töistä ja sen tähden teemme työtä yötä päivää pyhää ja arkea. 2172 g olen laihtunut, sitten kun kotona kävin, vaan sittenkin olen voinut hyvin. En ehdi nyt Junnullekaan kirjoittamaan, enkä luule hänen välttämättömästi ohjeita kaipaavankaan, kun on ennen neuvottuja kesken.Sinun kohtalosi on mielessä aina. Aamullakin heräsin semmoiseen unennäköön, että olet sairaalassa. Ajattelin, että nyt lienet kovimmassa kamppailussa, jossa muistat minuakin, vaan luulen lie turha, koska en ole saanut sähkösanomaa. En kerkeä kirjoittaa emännällekään vaikka aioin.
Mitenkähän siellä Mehtälässä asutaan. Laittakaa sinne Junnu käymään. Jenni tai emäntä voisi myös hänen kanssa mennä katsomaan sitä navetta- ja ruokatouhua. Pitää varottaa, että rehuja pitävät tarkasti. Kirjoittakaa joka päivä, kun asiat ovat näin rempallaan. Sinun pitää vapautua työstä siksi, että minäkin saan jotakin tietää, kun ei lauantainakaan tullut ja pyhänä ei jaeta postia jos tulisikin. Kunhan kerran vapaannut lapsestamme, niin sitten olen levollisempi. Kirjoittakaa siis usein! Lämpöinen tervehdys Kyöstiltäsi”