Rakas Kyösti! ”Kiitos kirjeestäsi. Ei mitään muutosta ole vielä tapahtunut. Älä nyt ole levoton jonakin päivänä saat sähkösanoman, että olemme saaneet reippaan ja vankan tytön. Ei minulla sitten ole mitään vaivoja eikä kuorma minua rasita. Tiedän, että täytän tehtäväni ja se on suurinta vaivojen poistamista, kun tiedän, että sinä pidät hänestä, jota et ole nähnyt etkä tuntenut. En usko, että äidille mikään on huojentavampaa ja kohottavampaa, kun tuntea isän huolenpito, jolle itsekin niin paljon antaa. Se on sitä salaista pyhättöelämää, jota ainoastaan kaksi tuntee isä ja äiti, joka sitoo heidät yhdeksi näkymättömällä mutta lujalla siteellä. Minäkin elän nyt sitä salaista elämää, jota tiedän ainoastaan Sinun ja minun tietävän, johon ei kukaan muu pääse, kaikki muut ovat vieraita, me kaksi. On täälläkin jo kaunista kesän tuloa. Maa alkaa vihertää ja tuomessa alkaa olla pian lehtikin näkösällä.Eilen menivät navetasta Mehtälään 22. Aini meni Hiljan kanssa sinne. Roivainen on siellä kasakkana. Ne kai ovat saaneet siellä ne ailat ? ylös. Iisakki totesi, että ne ovat tosi huonosti tehneet sen piiruvärkin tuumasi, ettei hänelle kelpaisi tuommoinen työ. Tänään on maantien teko Antti W. on kasakkana ja Kalle tulee tulevalla viikolla. Tänään pitäisi sepän ja Liikalan Pekan tulla. Loukkola tuli illalla. Soitolla hän nousi aamulla ja meni Jennin kanssa navettaan. Saa nähdä miten tämä puuha nyt käypi. Junnu on Ainin kamarissa. En saanut häntä puhutelle, mihin työhön meni, että saisin sinulle sanoa. Hilpan luullaan pian varsovan. Louhi on toisinaan vielä aisoissa, kun niin hyvästi mahtuu ja onhan se parempi. Tk 2 p astutettiin emo. Saa nähdä, milloin saadaan uudet porsaat. Kyllä se ei monta anna, kun on niin hoikka, vaikkakin porsivan näköinen. En jouda enempää, kun emäntä on niin hätäinen, myötäänsä käypi katsomassa. Kerttu kaipaa korttia. Jumala kanssamme kaikessa eukkosi”