R.K. ja pienokaiset! ”11 päivää on vasta kulunut lähdöstäni ja tuntuu niin kuin olisin ollut kuukauden poissa. On sunnuntai. Koti kaikkine olemuksineen on mielessäni. Äidin huolet, lapsien leikit, emännän heikentynyt terveys, väki, karja ym. kukin omine tarpeineen tulee mieleeni. Käteni on voimaton teitä auttamaan, vaan sittenkin olen hengessäni siellä mukana. Toivon, että olet terveenä ympäristöinesi. Panen tähän mukaan Kalolle kortin lapsien yhteiseksi iloksi.En tiedä, jos Köserön kaupasta tulee mitään, sillä on sangen vaikea näkemättä myydä, sillä voisivat ruveta jälestä käsin juonittelemaan. Kun olisi lähempänä, niin antaisin tulla tänne, vaan en nyt viitsi. Olkoon nyt astutusajan siellä ja tehköön töitä, kun siellä tarvitaan. Siinä minun viime kirjeessäni oli kyllä hevosille työohjelmaa. Se Niemelästä tuotu sika pitäisi muuttaa siihen karsinaan, jossa on riukut ympäri, että se voi porsia ja kun toisia pidetään ulkona, niin panee nyt sen karjun sen paksumman Silvastilta tuodun sian kanssa yhteen. Pitää muistaa pitää niitä ulkona usein ja karsinat myös kohta tyhjentää.
Onko jäitä laitettu? Ellei niin pitää heti pyytää Lepistön Tanelia tai Fransua niitä sahaamaan. Luulen Iisakin tämän muistaneenkin. Muraa niiden päälle täytyy noutaa Mehtälästä savenajajien kolosta paljon siellä on mökissäkin, kun survoo keskeltä pois. Jos oljen ja heinän ostajia kulkee niin sano, ettei ennen pääsiäistä anneta, vaan silloin ehkä voi vähän saada, kun tulen kotiin. Luulen nimittäin olkia vähän liikenevän. Warota miehiä, että ottavat järkiään lattiaa myöten, etteivät revi päällisin puolin pehkuiksi niitä.
Lähden ehkä tänään käymään Wilkunan luona Oulunkylässä. Ajattelin kirjoittaa myös emännälle siitä Kankaan tuvasta, mitä se arvelisi, jos minä möisin sen, vaan kerkeämpä minä tuumia siitä tullessani. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”