Kaivattu rakkahin isä! ”Kyllä se näyttää, että kevät on käsissä, sillä päivisin sulattaa ja keli huononee, vaikka yöt ovat kylmät. Miehet aukaisivat eilen sen uran siellä vainiolla ja aukaisivat samalla sen myllynkin, mikä siihen oli jäätynyt. Ne rangat, mitkä miehet ovat hakanneet, on vedetty. Iisakki arveli, että tämän viikon pitää vielä hakata, ennen kuin se metsä on hakattu, sillä viime viikolla Junnu on ollut monta päivää pois hakkaamasta. Iisakki ja Wertti menivät nyt sinne murapellolle ja puolen päivän jälkeen mennään sinne ajamaan. Eno käski suojella kuoppaa veden tuhoista, sillä kun illalla kävin sitä katsomassa, oli oven edessä kovasti vettä. Koetamme päästä sinne sisään niin pian kuin mahdollista, että näemme miten on käynyt.Olen kirjoittanut emännällekin, sillä kun ajattelin itseäni emännän asemassa, niin en antaisi mitenkään anteeksi, jos ei minulle kotoa kirjoitettais. En tehnyt mitään kysymyksiä, ettei hänen ole pakko vastata ja nyt on minun omatuntoni niin rauhainen kuin sain sen tehdyksi. Kyllä tiedän aivan hyvin, ettei hän kaipaa kirjettäni, vaan kotiasiat kumminkin ovat saaneet hänet lukemaan.
Siellä Mehtälässä käydään auttamassa lopulla viikkoa. Lopetan, sillä taas pitää joutua lapsia pukemaan. Jenny ei maininnut mitään, vaikka kävivät täällä Heikin kanssa kahdella säkillä perunoita noutamassa. Lupasitko sinä, kun hän sanoi, että tuli niitä perunoita noutamaan. Jumala olkoon kanssamme tervehtien omasi. Terveinä olemme.”