Rakkaani! ”Wai on sinua uudet vastoinkäymiset kohdanneet. Ei sinun tarvitse Ilmari riepun vuoksi huolehtia ja työn kannalta et asiaa otakaan vaan sellaisien räätyksienkin lähtö on ikävää. Ymmärrän hyvin murtumisesi kuvani edessä. Se oli moitteen kyynel minulle, joka olen jättänyt sinut pienokaisien kanssa oman onnesi nojaan. Se on oikeutettu moite. Kyllä tunnen sen itsekin monesti. Jos ajattelen vastakkaista tapausta, että sinä olisit täällä ja minä siellä, niin nouset vielä enemmän silmissäni, sillä hyvin ymmärrän, etten jaksaisi sellaista asiantilaa sallia. Onko kumma, jos kiusauksen hetkellä murrut. Tunnen rikkovani teitä vastaan en itseni vaan kansamme tähden. Olen rikkonut veljiemme ja siskojemme kyvyttömyyden tähden, jos löytyisi suurempia kykyjä, joihin kansa luottaisi, niin kyllä minä jo ainakin ymmärtäisin olla täältä poissa. Nykyään on minulla tavaton kiire ja sitä kestää toukokuun loppuun. Terve toki olen. Ensi pyhänä saanen aikaa kirjoittaa kunnolla teille.Älä myy sitä Tammikia 130 markalla vaan ehkä sen voisi antaa 140 markalla. Tehkää kuitenkin niin kuin parhaaksi näette, kun yhdessä tuumitte. Kaniinien kauppa oli hyvä. Älä myy kumminkaan sitä tervettä poikaa. Ne pärepuut saa olla höyläämättä niin kauan kun tulen. Tuumikaa nyt siitä Mehtälästä. Ei sinne tarvitse mennä ennen kuin kylvötyöhön, vaan se ei lienekään kovin kaukana. Kyllä sinne ensi viikon perästä täytyy mennä. Jos siellä ei ole muuta kuin risun hakkuuta miehille niin ei tarvitse mennä, kun on miehetkin vähentyneet, vaan jos on ajoja, niin tästä sitten maanantaina, ellei siellä ole käyty. Jos siellä on rankoja hakkaamatta niin eikö voi Jannen ja Timon antaa hakata pinoon. Risuja talossa saattaa Eno keväälläkin hakata. Jos sinulla on liikoja rahoja niin pane pankkiin, sillä minä en tarvitse, kun Jaakko lähetti minulle maan hintaa. Älä pane liian vähäksi itseltäsi ja kysy ennen panoasi, jos emäntä tarvitsee. Kirjoitan hänellekin sunnuntaina. Lämpöinen tervehdys teille kaikille Kyöstiltäsi”
Helsinki 27/4 12?