Kirje 1912-5-10, Helsinki
Helsinki 10/5 12 R.K. ”Kiitos kahdesta kirjeestä, jotka tulivat tänne samassa postissa. Wai loukkasi Kainoriepu kätensä. Olipa hvvä, että saatiin heti sijoilleen. Miten on Kertun laita nykyään. Muistuta niitä lapsia, että kirjoittavat itse vastauksen kirjeeseeni. Joko siellä rehujen puute tulee meille pian taloon. Täytyy se ladon katto niin häpeällistä kuin onkin laskea alas, jos hätä tulee ja silppuina syöttää. Toivon, ettei kumminkaan näin ole vielä asiat.
Nukuin viime yönä huonosti ja näin ikäviä unia, tulipaloja ym. Jos sinulla liikenee rahoja niin pane syksyä varten pankkiin, kun syksyllä on suuret koron maksut. sano heti pannessasi, että ne pitää syksyllä saada kaikki pois. Käske panna se heti muistiinsa. Werojakin on tosin vielä maksamatta vaan ehkäpä ne saadaan. Älä pane aivan tyystin rahojasi ja kysy emännältä, jos hän tarvitsee ja sano, että panet pankkiin vähän. Onpa ikävä, kun sen emännän kädet ovat kipeät. Saa nähdä haluaako se kylpylaitokseenkaan, kun voimat heikkenee. Paljonhan te panitte sinne Mehtälään karjaa, vaan itsehän tiedätte paremmin. Pääasia on, että Nanni ja eno saavat ne hoidetuksi.
Kun Murtaja joutuu Mehtälästä kotiin, niin siirtyy kylvötyö luuvan luokse. Antaa sen Korpihaan toisen puolen olla ja sen jälkeen kun auramaat ovat kylvetyt kauraan, voidaan sinne mennä uudelleen ja kylvää se loppu ohraan. Antaa sen Ahdin olla, ettei mene pilalle. Kyllä ne sen kylvön tekevät, ettei sinun tarvitse niin kaukana kulkea. Lähipäivänä voit terveyteskin vuoksi lasten kanssa käydä. Ellei Huilu ole vielä varsonut, niin voisi sillä ajaa varovasti. Se tekisi vain hyvää ja helpottaisi varsomista. Ei tietysti panna kärryjen eteen vaan karhita voi. On kumminkin katsottava, ettei ota liikkeelle, jos on maito jo tississä. Silloin on varsominen lähellä. Jos Heikki on Mehtälään toista hevosta vailla, niin sitä ei saa antaa, kun siellä on jo syksyllä karhittu murtajalla maat. Uskon tulevan siellä kotonakin toimeen ilman päiväläishevosta, kun on ruokiakin niin vähän.
Omia tammoja ei tarvitse astuttaa. Astutan sitten Ahdin, kun tulen kotiin, vaan toiset on ehkä paras jättää marroiksi??, kun on vielä heikollainen hevosvoima. Koetamme tulla niillä toimeen, vaikka on kaksi myyty ja Hilppa menee myös omistajalleen, jos hän tulee sitä vaatimaan, niin antaa mennä myötyriä. Jopa oli kumma, kun eivät siitä maanmyynnistä puhuneet mitään. Siinäkin pehmitetään toisinaan. Jos tarjoavat, niin ota rahat ja ihmettele, kun ei minulle antaneet. En taaskaan ehdi enempää. Lämpöisimmät terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”