Kirje 1912-5-21, Nivala
Kaivattumme!”Kävin lääkärissä Kainon kanssa. Lääkäri sanoi sen kaula-ajettuman johtuvan niistä ruvista, sillä ne on liian pian painuneet pois ja se visva on valunut rauhasiin ja nyt koetetaan aukasta ne jälellä olevat ruvet auki. Kaino näyttää niin sairaalta. Viime yönä oli kuumettakin, jospa taas päästään onnellisesti tämän pulman läpi.
Nyt sataa oikein kesän sadetta, vaan on vieläkin kylmää. Iisakin pitää nyt olla myllyssä, sillä se mylläri on katkaissut sormensa, kun on päreitä höylätty jossakin lyhtyrattaassa. Kuulin sen vaan en ymmärtänyt oikein. Alli on aikonut parin päivän perästä tulla mylläriksi. Pojat työskentelevät tuossa pajan takana. Heikki nouti Hilpan nyt juuri. Olisi ottanut murtajankin, vaan se Mehtälän Mikon talossa, kun olet sen sinne luvannut. Hautakankaan Matin on Iisakki ottanut aitoja korjaamaan. Olisimme tänään laskeneet lehmät ulos, vaan kun sataa niin ei voida. Mörräri poiki, toisia odotetaan vielä. Huilu ei ole varsonut vielä. Teen aina semmoisen kiertomatkan yöllä. Ensin menen talliin katsomaan Huilua ja sitten sikalaan. Jokaista täytyy katsoa, ettei vahinkoa tulisi huolettomuuden takia. Miina on täällä ompelemassa lapsille, joten hän on tukena, jos öisin jotakin tulisi, sillä emäntä ei näytä paljon välittävän eikä hän voikaan, kun käsi on kipeä. On hän koettanut hierottaa, vaan eipä näytä olevan apua. Joudutan tämän postiin, sillä hoitelen Kainoa niin tahtoi tämä jäädä kirjoittamatta. Kaino nyt nukkuu hyvin levollisesti. Toivoimme, että Kainokin juoksee isää vastaan, vaan ei hän nyt taida juostakaan. Lopetan. Tervehdys omaltasi”