Isä! ”Nyt on meillä kesä. Eilen oli jo hyvin lämmin ja aina väliin sataa, joten maa alkaa vihertää ja lehti puhjeta puuhun. Lehmätkin ovat jo ulkona vaan illoin aamuin annetaan apetta ja olkia. Iisakki on ollut myllyssä vaan tänään hän tulee kylvämään. Tällä viikolla tulee perunamaan ohra tehdyksi, vaan sänkipellot ovat niin märkiä, ettei niitä voi vielä kyntää. Huilu ei ole vielä varsonut. On minun nyt öisin katsottava, kun Iisakki on pois, vaan nyt kun hän tulee kotiin, on se paljon helpompi. Sika myöskään ei ole porsinut. Tänään laitetaan se karsina siihen kuntoon, että se voi siellä olla, sillä viime yönä oli se rauhaton. Kainon leuka on hiukan sulanut. Iloinen hän on ja menee aina lattialle, vaan yöllä oli hän taas niin levoton. Olen minä nyt siinä toivossa, että leuka paranee ilman, että tarvitsee aukaista, vaikka ne ruvet onkin niin parantuneet, ettei tule nahattomiksi, vaikka olen niitä määrätyitä voiteita käyttänyt. Eno kävi täällä ja käski kysyä, eikö sen rämeen laitaan saa jo aidan latoa, kun ne Junttisten eläimet pakkaavat meidän haalle. Sanoi, että sen saa latoa, vaan ei se tyydyttänyt, sanoi että se pitää sinun määrätä, arveli, että se on siitä ojan laidasta sulanut ja myöskin, että kummalle puolelle se ladotaan Junttisten vai meidän puolelle.Pianhan joudut jo kotiin, joten lopetan. Me joudumme huonoon kenkään kohta. Olen lasten kenkiä korjauttanutkin, vaan nyt ne ovat levällään. Wienolla ja Weikolla on hyvät kengät. Ne jotaka viime keväänä ostettiin, täytyihän niitäkin jo korjauttaa. Kertulla ainoastaan on hyvät kengät. Laitetaan pieksut jokapäiväisiksi, kun ei voi avojaloin olla. Lopetan. Tervehdys omaltasi”