Rakkahin kaivattu isä! Kiitos kirjeestäsi. Nyt olemme päättäneet, että Nanni ja eno menevät Mehtälään, sillä se Iidan meno tuntui sopimattomalta, kun tänne olisi jäänyt niin pahasta. Arvelimme, että jos Nanni sen täyttäisi, kun se homma on niin vähäistä. En ole käynyt siellä Wentelässäkään, kun Jenny oli Sarjanperällä. En saanutkaan illalla kirjoitetuksi, kun Kalervon hampaita rupesi niin kovasti särkemään, että piti aivan hieroa. Minunkin hampaat ovat olleet toista viikkoa niin kipeät, että on tahtonut öisinkin häiritä. Nyt sanon sen, kun ne ovat parantuneet. Taas on kylmännyt oikein kovasti.Nyt aijottiin mennä Korpihaalle ja hevoset viedä Mehtälään. Tietysti pitää sinne nyt muuttaa. Pellot olisivat hyvät karhittavaksi, vaan kun ne ovat niin jäässä. Yritetään sitä nyt kumminkin. Kyllähän täällä on surkeutta eläinten kanssa, aivan kuuluu, että on katto-oljet syötettävänä ja kyllähän ne meiltäkin menee kaikki, sillä niitä hyvin vähän on ja jos ei ilmat lämpene, niin puute tulee. Arvelimme jo Iisakin kanssa, että täytyyköhän panna heinänsiemenruumenetkin lopuksi lehmille. Paljon kuuluu olevan lehmiä ja lampaita jo ulkona. Se on kumma, mitä ne siellä syövät, kun ei muuta ole kuin jäinen harmaa maa. Metsissä ne kyllä saavat marjan varsia.
Saa nähdä miten se Nanni menestyy Mehtälässä. Pelottaahan minua vähän, kun se on niin huoleton vaan käyn häntä katsomassa ja komentamassa. Iisakki tuli juuri tuohon kysymään muutetaanko Mehtälään, kun emäntäkin oli paikalla lähti pois ja pani tiiviisti oven kiinni. Vaan nyt emännän oikut saa olla syrjässä, nyt muutetaan, koska siellä ruvetaan ajamaan murtajaakin. Voi niin tukeasi tarvitsen. Väärin on, kun näin sanon, vaan onhan kirjeesi minulla tukena. On ikään kuin tahtoisin sinua vielä enemmän huolilla rasittaa. Tahtoni ei ole se, vaan taitaahan tulla liian pienetkin asiat sinulle sanotuksi, joten siitä sinulle huolia karttuu vaan tiedäthän, että olen arka päättämään ja niin tulen sinulle kaiken kertoneeksi. Se sika, joka talvella porsi, näyttää porsivan tässä kuussa. Niin olen arvellut, ettei sitä voikaan sika-aitaukseen kulettaa, vaan täytynee päästää kartanoon jalottelemaan. En jouda taaskaan pitkää kirjettä kirjoittamaan. Lämpöiset terveiset omiltasi”