Kirje 1913-2-2, Nivala

Rakas Kyösti!Kiitos kirjeestäsi!! Tuntuu olevan niin kovin kauan siitä, kun lähdit kotoa. Kaino hyvin miettii, kun kysyy, missä on isä. Kalervo ei enää ryi, vaan Kerttu ja Weikko koettavat kilpaa rykiä. En usko, että se Weikkoa kiusaa, sillä hän on aina ulkona ja hyvin reippaasti. Hän kävi suksensa laittamassa Pirttiperässä ja ne ovat nyt hyvät. En minä mennytkään Pirttiperään, se ei tuntunut sopivan. Se Luhtasela ei ole näyttänyt itseään. Kylläpä se on mies. Heikki aikoikin käydä siellä heti. Niin me vain menemme sitä samaa rataa kuin ennekin. Sikoja en ole pitänyt ulkona, kun joka päivä on niin ankaran kylmä. Perjantaina lähetimme voin Osmalle.
Minä en ole nyt oikein normaali, sillä minua väsyttääkin ja nyt saan sanoa sinulle, ettei meidän siskosparvemme lisääntymisestä olekaan tietoa. Ensin tämä tietoisuus minua vaivasi, sillä luulin jo niin olevan, vaan ehkäpä se olikin parempi, sillä en olekaan jaksanut olla oikein reippaana, vaikka postineiti koettaa nostaa mieltä. Hän on hyvä toveri. Ja onhan minulle tapahtunut se odotettu vahinko, sillä yksi etuhampaani katkesi syödessä. Olen niin miettinyt ihmisen katoavaisuutta.
En ajoista osaa mitään kirjoittaa, kun en viitsi kysyä ja ainahan nuo aamuisin lähtevät hevosilla. Kuulehan muistatko sitä, että annoit saalien tekopalkan minulle. Sitä en löydä kirjoistasi eikä Eemelikään ole ylöspannut ja kun minun muistoon on jäänyt, että sinä annoit rahat ja minä vein ne Eemelille, vaan en tohdi oikein väittää, kun Eemeli ei muista. Lopetan nyt. Lämpöinen tervehdys omiltasi!”
Lisäys
Menin kumminkin kysymään Iisakilta heidän hommistaan. Heillä onkin ollut kivenajoa ja on vieläkin kahdeksi päiväksi. Heiniä ja juurakoita ovat toiset ajaneet. Ja Iisakki on myynyt juurakoita sen koko saran, jonka olet luvannut Ruukun Esalle ja Nivalan isännälle 9 mk 70 p. Esa oli aikonut itsellesi vasta maksaa ja Nevalan isäntä sitten kun sopii, oli sanonut olevan entistäkin maksamista. Kuulehan, kun perjantai-iltana me emme tahtoneet saada keitetyksi, kun pata niin vuoti — me haimme sen Mehtälän padan ja tulemme niin kauan toimeen, kun sinä tulet. Pumppu on pysynyt hyvin kunnossa vaan päälyvesi ei pysy. Kalervo huutaa äitiä petaamaan, sillä kello menee kuutta. Hän ensi öinä aina lähti isän kamariin vaan ei hän enää aio. Kalervo käskee sanoa, että hänelle pitää laittaa lahjoja ja Kaino käskee isän tuoda vauvan. Toisilta lapsilta terveisiä. En nyt enää kirjoita. Kaipaavat Omasi”