R.K. ”Mitään erikoisempaa ei minulle kuulu, vaan kun on sunnuntaina hyvää aikaa, niin piirrän muutaman sanan vastaukseksi kirjeeseesi. Kyllä sinä saat ne porsaat Nivalaan myydä, ettei tarvitse haapajärvisten hakemista odottaa. Sano Iisakille, että reen jalaspuita ja tarvekoivuja on nyt haettava metsästä, kun sinne on tie. Rankaläjistäkin voi tietysti lajitella isompia tarvekoivuksi, vaan reenjalaskoivuiksi ne on tavallisesti lyhyviä. Menköön Iisakki yhden miehen kanssa (hevonen kummallekin) niitä hakemaan heti tällä viikolla, ettei ne vaan unehdu. Myöskin haravan varsipuita pitää hakata ja jos on isoja haapoja tai koivuja, joista saisi lapioita, niin saisi niitäkin jonkun muokata. Näiden teosta kerkeän puhua minäkin, kun vaan värkkejä hankkivat, ja voithan sinäkin sanoa, että niitäkin talossa tarvitaan. Syksyllä metsänpuhdistus aikaanhan näitä olisi ollut paras ottaa, vaan ei ne olleet nähneet niitä. Sano nyt Iisakille, että tämä täytyy ennen pääsiäistä toimittaa, ettette tule huonoiksi isänniksi. Eipä taida siitä Timosta tulla torpan tekijää. Se velkaantuu niin, että tarjoaa jo pääsiäisen aikaan niitä puita minulle. Kyllä minä voin ne ostaakin, vaan en minä niistä Ryönään taloa teetä. Jään odottamaan pitkää kirjettäsi, jota lapsien kanssa olette pyhän aikana kyhänneet. Keskiviikkona meni täältä Saalastin rouva. Hauska ja raaka ”akka” sillä Filppuparalla on. Sääli miestä! Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi”