R.K. ”Kiitos kirjeestäsi ja onnitteluista. Wakavin tuntein otin uuden vuosikymmenen vastaan kuten jo mainitsin. En viitsi kirjoittaa Iisakille päivätyön pituudesta. Se täytyy teidän keskenänne sopia. Sinä joutuisit välikäteen, jos sen tekisin. Sanoit Miinan kysyneen. jos ostaa sen hevosen. Kyllähän ne ovat kesällä tavattoman lujilla nuo meidän hevoset. Ahdillekin olisi hyvä, jos se saisi olla varsansa kanssa jouten, kun se tekee niin kovin myöhään. Wankimpain hevosten ei tahdo kestää olat, ja minun käy kipeää, kun täytyy välistä valjastaa tuollainenkin hevonen auran eteen. Tästä syystä saavat tuoda Heikkilän talliin, jos myyvät 400 mk. Suihtet, länget ja päähiset tulisi seurata kauppaa. Sano, että arvelin omillakin pärjättävän, vaan jos lähtevät siihen myötä niin tuokoon. Rahat saavat heti kun tulen. ja ennemminkin jos tahtovat. Tee nyt hevoskauppa!Siitä Söderlundin tulosta en ole kuullut mitään. Minä kehotin häntä kasvitarhakouluun, että pääsisi syksyllä Lepaan korkeampaan opistoon. Pelkään, ettei hänen innostuksensa kestä 12 tuntisessa päivätyössä. Ratkaiskoon asian mielitekojensa mukaan. Kirjoitin Laaksoille osanottokirjelmän. Panen siitä jäljennöksen mukaan, niin näet mitä sanoin. Luulen sen lyhyydestä huolimatta tuovan ajatuksen aihetta.
Koettakaa nyt järjestää niin asiat, että emäntäkin pääsee haudalle. Minua huolettaa sen kengät. Paraiten sopinee tällaisella kelillä ne, jotka ostin Anderenoffilta. Tuon taas täältä hänelle kengät. Kunpa osaisin tuoda hänelle muutakin, joka häntä miellyttäisi, vaan sitä ei tiedä hän eikä muut. Tekisi mieli kysyäkin vaan siitä ei liene toivottua tulosta.
Jopa se oli tavatonta se puhe tätisi kuullen. Osaiskohan he pitää sen vanhuuden heikkoutena, ettei kylä rupea huutamaan samaa. Mikä vaivaa Wieno kultaa? Mitään et kirjoittanut oletko myynyt Aiturin. Älä hätäile, jos jää taloon. En muista nyt mitään erikoista kirjoitettavaa, vaikka olisi aikaakin, kun on pyhä. Kysy Iisakilta onko ladon katto-oljet ajettu pellolta tunkioon. Ellei niin se on heti tehtävä. Paras lie ajaa sinne luuvan taka vainioon. Luultavasti kirjoitat parasta aikaa minulle mm. Annun hommista.
Ei niistä torpista tahdo olla muuta kuin harmia. Kadun, kun annoin sen Timonkin vetää puunsa siihen kujan viereen, kun en usko, että siitä kunnon asukasta tulee. Toiselta puolen kehottaa tunne kiinnittämään niitä maahan. Asialla on aina kaksi puolta. Minulla on ruvennut liikkumaan yhtä ja toista tulevaisuuteen perustuvaa ajatusta päässäni sen talomme järjestelyssä. Kunpa kykenisin täyttämään mitä ajattelen. Olen iloinen, että minua seuraa suunnitelmissani vahva usko. Jos pysymme terveenä ja onnistumme kuten nykyjään, niin emme ole hukkaan eläneet. Sydämellisimmät terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”