Kirje 1913-4-28, Nivala

Kiitos kirjeestäsi! Kyllä on totta, että varomista on poikasista ja hyvä on, että isän varotukset ovat myös todellisia, sillä olenhan koettanut isänkin varotuksia panna joukkoon, sillä aina on mielitekoja joelle ja rysät ne ovat aamulla ensimmäiset ja illalla viimeiset. se rysän mieliteko on johtunut siitä Weikolla, kun muilla poikasilla on. Kalervoa ei kiusaa pyydykset. Hyvin iloinen hän on kun sai ongen, vaan ei hän pyri etemmäs. Wasara ja kirves on hänen työasioitaan, eikä hän kaipaa siihen seuraa, niin nämä ovat ulkonaisia näkyviä hommia ja puuhia, vaan entäs ne pienet aivot, jotka työskentelevät, etteivät ne kulkisi liukkailla ja hukuttavilla rannoilla, vaan saataisiin ne kulkemaan puhtaita päämääriä kohti, sillä vaarat ja kuilut ovat juuri silmäimme edessä heitä viemässä ja emme osaa varoa ja seurata heidän hommiaan niin sisäistä kuin ulkonaistakin. Kaikista näistä keskustelemme kun tulet.Aidaksia ne pojat hakkailevat. Siinähän sitä aikaa meneekin. Wesi laskeutui eilen, joten ei tarvitse saunojammekaan enää pelätä. Sen ladon tilaa emme tiedä, vaan eilen oli järven jää vienyt latoja mennessään. Samppa ja Weeli menivät pärepölkkyjä sahaamaan. Roivainen tuli illalla myllyä käyttämään, vaan ei ollut lähtenyt liikkeelle. Sinne oli Heikki jäänyt yöksi koettamaan, jos yöllä laskeutuisi vesi, että vähänkään liikkuisi, kun käyttämistä on niin paljon. Se väsymys, jota tunsin johtui taas itsestäni, sillä odotin tapahtuvan väsymyksen tulevan niin kuin viimeinkin, vaan petyin ja tunne taas virkeyttä ja niin on taas kaikki helppoa. Eikös ole väärin, että kirjoittaa itsestään näin vähäpätöistä. Enhän minä enää kirjoitakaan sinulle, kun tulet niin pian pois, vaan minusta tuntuu, ettet tulekaan niin pian. Se lato on näkynyt pysyvän. Lapset heräsivät. Lämpöinen tervehdys Omasi”