Rakas Kyösti! ”Odotin illalla hartaasti Sinulta kirjettä järkytetyn mieleni levottamiseksi, vaan petyin. Kerttu on parempi ja kurkkumätää ei ole pelättävissä taas tällä kertaa. Wieno on saanut kovan yskän ja on hänessäkin hiukan kuumetta. He Kertun kanssa aikovat nousta jo ylös, sillä he ovat maanneet isän kamarissa.Toivo ja Oskari ne ovat menneet kenellekään mitään hiiskumatta Sieviin. Timo on niin sanonut, jonka saarnojen vaikutuksesta heidän sanovat lähteneen. Tiistaiaamunakin Timo oli laskenut einettä syödessä, että niiden poikain, joilla on niin vähän palkkaa ei kannata tehdä työtä kuin puolen verran ja sitten ilman mitään kiistoja menivät he pois. Kun palasin Sinulle viemästä kirjettä. Haeskelin poikia, kun hevoset olivat tallissa ja suitset kartanolla. Eno sanoi, ettei niitä ole näkynyt. No, niin tämä kumminkin koski minuun, vaikka tiesin, ettei pojat olleet hyviä. En sentään kenellekään näyttänyt. Lapsetkin kysyivät, enkö surekaan. Sanoin vakavasti, en.
Tätä tapahtumaa miettien, menin tupaan, siellä itkee pikku Kaino käsi kyynärpäästä sijoiltaan poissa. Hän kai oli langennut. Kerttu huusi kurkku on kipeä ei kärsi nielaista. Emäntä oli niin heikon näköinen, kun hänen sydämensä niin kovin takoi (luulen sen johtuneen Kertun sairaudesta). Hetken tuntui, enempää en jaksa, vaan samassa kuului kirkonkellon ääni korviini (Hutiatin? Tanelille soitettiin) ja samassa oli surut pois. Muistin, elämä on niin lyhyt, pienet surut eivät saa horjuttaa. Sitten Aliisi lähti juoksemaan Stenbäckin luo ja hän pian tulikin. Pidin Kainoa oikein sievästi, sillä vähäinenkin liike teki hänelle niin kipeää. Koko ajan, kun sitä pantiin paikoilleen huusi Kaino. Vaan pian se sittenkin meni paikoilleen ja hän rupesi leikkimään ja liikutti kättään juuri ei se koskaan olisi ollut kipeä.
Tiistaiaamun Timo oli vielä työssä, vaan tänä aamuna käskin miesten sanoa, ettei Timon tarvitse meille tulla työhön niin kauan kuin isäntä on pois ja niin täytyi Timon poistua. Olemme nyt pyytäneet Hannulan Eetua jo tai Mattia ainakin karin ajon ajaksi. Hautakankaan Toivon Ransu toi heinäreissullaan, sillä Hannulasta ei saada miestä kuin vasta maanantaina. On lysti, että on semmoisia miehiä kuin Ransu, Iisakki ja Samppa. Ransu käski sanoa, että kyllä me vointimme täällä koitamme ja hän on sitä mieltä, että Iisakki ja Samppa saavat olla kololla ja hän ajaa poikain kanssa, sillä heiniä on kassassakin. Tänä päivänä saavat hirret ajetuksi ja huomenna käydään ensin heinässä ja sitten ennättävät saada karia irti. Kaski Lauri on käynyt sanomassa, että hän tulee kasakaksi, jos vain tarvitaan, vaan en luvannut ottaa vielä, sillä minä en suosi nyt renttuja meille, kun Sinä olet pois. Vaan jos Sinusta tuntuu, että hänet saapi ottaa, niin otamme heti, sillä tunnet hänet paremmin. Perunakuopassa kävin viime viikolla, niin siellä kaikki niin kuin silloin, kun kävimme yhdessä. Eilen taas käytiin, niin siellä oli vettä kovasti lattialla ja syydettiin heti toista kymmentä ämpäriä ja nyt on käyty aina vähän väli syytämässä eikä sinne enää tulekaan
Keskiviikkoilta ja emäntä on Korvalla ompeluseurassa. Olen nyt väsynyt, sillä viime yönä en saanut nukuttua, kun tyttöset olivat kuumeessa, joten he käskivät myötäänsä äitiä ja Kalervon hammaskin oli kipeänä. Muistan ensin isää ja sanon hyvää yötä.
Torstaiaamu. Miehet eivät olleet mitään sanoneet Timolle, sillä hän tuli työhön. Sanoin heti Timo saapi nyt syödä, vaan työhön emme ota niin kauan kuin isäntä on poissa. Syömään hän rupesi. Saa nähdä tuleeko rahaa tahtomaan.
Nyt on pakkanen ja tuntuu aivan helmikuulta. Wieno ja Kerttu ovat aivan rauhassa nukkuneet, joten on kaikki sairaushuolet ohi. Wienoa en päästä kumminkaan tänään vielä kouluun. Nyt panen tytöt sikakarsinoita tyhjentämään ja pojat saavat viedä vainiolle ennen kuin tulee karin ajo. Tuumasimme, että tänä päivänä ei vielä mennäkään karille. Iisakki ja Samppa menevät vain nostamaan ja toiset ajavat heiniä. Samppa sanoi tarvitsevansa kengät ja mitä sanon heinänostajille? Lämpöisin tervehdyksin Omasi”