R.K. ja pienokaisemme! ”Minulla ei tosin ole mitään erikoista sanottavana, vaan kun luulen sinulle huolissasi tekevän hyvää tyhjän jaarittelunkin niin lähetän terveiseni. Näin viime yönä; siellä joet tulvillaan ja myllyt pyörivän ja sinun niin kalpeana kääräsin syliini, että vieläkin huolettaa. Tietysti oletkin semmoinen, kun et vaatimuksistani huolimatta ota sinne apua, vaikka lapsetkin on sairaana.Täällä on vähän talven ilma. Niin lienee sielläkin. Karia saanee pojat ajaa, niin kauan kuin tulen. Luulen lähteväni täältä keskiviikkoiltana, joten torstaina olisin sitten kotona. Jos sunnuntaina lähden takaisin, niin saisin kaksi päivää katsella työnne tuloksia ja suunnitella uusia. Jos kotona luulisitte karin riittävän, kun torstaihin asti ajaa, niin laita Iisakki ja Eetu tekemään uutta koloa. Sieltä ajetaan Sikosen kautta Mehtälän tielle. Täten saisi karin tällä viikolla ajetuksi. Jos kumminkin meijerille on pitänyt ajaa, niin se vie pitempään. Meijerille emme jouda ajamaan kuin 25-30 kuormaa korkeintaan. Jos ei Riemu ole kengässä, niin mahdollisesti se jaksaisi tulla minua noutamaan, jos on hyvä keli ja silloin saisi Ransu sen käydä kengityttämässä, kun lähtisi aikaisin aamulla. Jos tämä näyttäisi varsalle liialta niin ottaa sitten Walppaan ja minä kengitän Riemun. Jos Walppaan kengät ovat kuluneet ja vaatii kengitystä, niin käyttää sitä Ylivieskassa sepällä. On lähdettävä niin aikaisin, että on hevonen syönyt ja kengitetty.
En nyt tiedä, mitä tuumaat tulostani, vaan kun minulla on nyt pääsy mahdollinen, niin luulen sen olevan paraan panna käytäntöön. Jos joku odottamaton käänne tulisi niin ilmoitan. Minusta on parempi, että saan olla siellä perjantaina ja lauantaina, kun maanantaina on pankkipäivä. Silloin menisi päivä polusta. Siis torstaiaamuna saat kirjeen. Ellen tule niin ei vika ole minun. Toistaseksi suunnittelen tuloani torstaiksi ja siinä herttaisessa toivossa lopetan tämän kirjeeni. Sydämelliset terveiset näissä toiveissa Kyöstiltäsi”