Kirje 1914-3-15, Nivala
R.K! Kiitos toivotusta kirjeestäsi! Wai olet Sinäkin tuhlannut siellä ja minäkin täällä, sillä panin kummankin pikku emon omaan aittaan käytettäväksi, sillä pelkäsin lihojemme vähyyttä. Vaatteissasi et ole tuhlannut vaan miten lienee siinä toisessa käynyt. Ei Juhola ostanut heiniä ainoastaan pienen summan, jonka hän on saanut Knuutilta. Juhola sanoi, ettei tarvitse olla hätäilevä heinien myynnissä, sillä niiden hinta nousee. Torniolaisia oli kulkenut täällä ja ne olivat luvanneet 6 p/kg. Parin viikon kuuluivat Ylivieskassakin sen jo maksaneen.Kyllä olisi hyvä, että olisit tämän heinänmyyntiajan kotona, vaan mitäpä näistä haaveilee tämmöisistä. Kuule anna nyt toisenlainen resepti heinien myynnissä. Emme suuresti voi muuttaa hintoja. Jospa olisin niin kuin muut isännät ja pääsisin liikkumaan ja kuulis aina hintoja, vaan kun on koti ja lapset. Ne vievät minun kokonaan.
Ne puut kruunun metsässä oli kaadettu ennen kuin kirjeesi tuli ja niistä tuli vain 5 syltäisiä. Vaan ei kait niistä olisikaan niin pitkiä saanut siihen mittaan, koska näiden puiden läpimittana latvassa oli 7 tuumaa ja olivat vain 5 syltää. Iisakki sanoi, että olisi voinut 6 syltäisiä ottaa siihen mittaan. Vaan sehän on tehty ja puut latvoneen tulevat huomenna kaikki kotiin, joten siinä ei muutteleminen tule kysymykseen. Ja vielähän sitä on hirsien ajoa. Kotisarasta se aloitetaan tiistaina. Ja miten on niiden vanhan luuvan riihipuiden, mistä niitä hommataan. Matti ajelee Hilkalla heiniä. Se kuuluu olevan hyvin vakanen. Siis neljällä hevosella käydään heinässä ja viidellä tuodaan hirsiä. Panen nukkumaan, että aamulla herään. Lämpöinen mokko isälle ensi.
Maanantaiaamu. On rauhallinen pyryilma eikä ole kylmä. Kaino ja Kalervo jo heräävät puhelevat isästä ja siitä miten on mukava, kun isä tulee kotiin ja tuopi tuliaisia. Kaino odottaa korttia. Lukalan Pekka tulee tänä päivänä meille korjaamaan sikalan takkaa ja meijerin muuria, kun viime mainittu ei vedä savua. Eihän ole enää kauan, kun tulet kaipaavien omiesi luokse”