Rakas Kyösti! ”Kiitos kirjeestäsi, jonka illalla sain. Pidimme Kainon kanssa yhdessä siitä kiinni ja nukuimme uneksien isästä. Nyt on sunnuntaiaamu. Lapset vielä nukkuvat. Käytin heitä saunassakin, joten nyt nukkuvat pitempään, vaikka emäntä aivan hippasee edestakaisin välikamarin läpi. Pistin jo väelle ruuan ja tulen luoksesi niin kuin tavallisesti, vaikka tiedänkin sitten työn venyvän päivään, vaan tuntuu tämä aamurauha nyt Sinulle niin kuuluvan, etten halua sitä mihinkään vaihtaa.Olen ollut tuon sika-asian kanssa vähän taistelussa, vaan kun huomasin, ettei iso emo olekaan kantavana ja jos ei tulekaan kantavaksi niin olisi väärin lahata pikku emo, vaan se on kumminkin niin lihava, ettei sekään tulisi kantavaksi laihduttamatta ja se olisi tuhlausta, kun ei ole varmuutta sen kunnollisuudesta, kun se on niin vikuroiden kasvanut. Ja toinen asia on, kun meillä on niin vähän lihaa ja navettarakennus tuo syömämiehiä enemmän kuin muuten tarvittaisiin, niin lienee parasta panna possu ammeeseen. Olen isoa emoa pitänyt karjun kanssa yhdessä vaan pitemmäksi aikaa en ole heittänyt, koska se on näyttänyt, ettei emo siitä oikein tykkää. Kyllä se sikala on kurja, kun taas on lattialla niin paljon vettä, ettei tahdo hirvetä siellä kävellä. Enkä miehiäkään ole sinne vaatinut, kun heillä on ollut niin kaikki hevoset vaativa työ. Nyt on karjan ajo loppu, emmekä tiedä, onko Matti ja Heikki kaataneet niitä puita, vaan saaneehan tuota tietoa tänä päivänä. Kyllä noitten ajojen kanssa saa kiirehtiä, kun on niin vähän lunta ja senkin päivänpaiste viepi.
Lapset heräävät ja nyt täytyy isälle puhelu lopettaa. Sitten lisää, kun on aikaa.
Sunnuntai-ilta. Lapset nukkuvat. Lueskelin heille pieniä kertomuksia ja pian vaipui yhden ja toisen silmät umpeen. Kainokin on kuin ennenkin joku pieni näppy on suupielessä. Se Pylkön Matti kävi täällä ja aikoi heti aamulla mennä leimaamaan ja hakkaamaan niitä puita, vaan niitä noutamaan ei mennä kuin tiistaiaamuna. Sille Matille annoin 5 mk ja leimaamisesta 1:50p, on kait se oikein? Hän tahtoi vielä tietää kuinka pitkäksi ne 20 puuta katkaistaan, kun ei ollut siitä puhetta. Torppari Heikki ei ole hakannut määräämiäsi puita, vaan pyysi Iisakin käymään siellä, että sekin hakkaisi ne tällä viikolla.
Weikon kengät huolettaa. Nyt nekin Pirttiperän pojat ovat siellä metsähommissa niin oan ne pienet emät ja kauloiksi jotakin nahan tilkkua ja vien Haurun Antille tehtäväksi. Sitä en ymmärrä vielä, mistä saada varsia, koska vanhat varret ovat jo niin huonot, ettei niitä viitsi panna. Ja nyt juuri minua nukuttaa ja niin mielellään tulisin isän kainaloon. Siinä olisi niin turvallinen olla. Terveisin omasi”