— ”Miehet palasivat Ylivieskasta heinänviennistä vaan Iisakki ja Eetu olivat jääneet sinne, kun vaunuja ei tullutkaan ja se herra niin oli luvannut. — Se Tossavainen lupaa 6 1/2 p puhtaasta timoteista — sanoin, ettei nyt määrää sanoa eikä kauppaa tehdä ennen kuin sinä sanot — ohjaa nyt kanssa, miten hänen pitää ne maksaa, sillä olen niin tottumaton ja pidän ehkä liiaksi ihmisiä rehellisinä.Jo tämä heinäkauppa alkaa mennä, vaan ensin, kun ajattelin, niin aivan tahdoin väsyä siihen paikkaan, sillä kun päivät olivat levottomia ja yöt perään meni yhtä rauhattomina. Niin minusta tuntuu, että heinän hinta nousee vaan, jos odotamme niin voihan tulla kelirikko ja silloin emme voi keljettaa. Siis myymmehän Korpihaalta jonkun osan, vaikka tuntuisi halvalta, kun ne ovat niin kauniita. Nyt minua väsyttää. Menen pienoisten viereen, vaikka mielelläni tulisin Sinunkin viereen, kun ulkona on niin pakkanen…
Torstaiaamu — Iisakki ja Eetu eivät vielä ole tulleet Ylivieskasta. Tietysti niiltä menee vielä tämä päivä. Tuommoiset heinähommat harmittavat. Dritteleitä olisi kaksi täyttä. Mitenkä ne sinun voikaupat siellä edistyvät. Maksoin Eemelille 200 mk kunnan veroa. — En jouda enempää, sillä olemme leiponeet aikaseen ja rupeamme nyt paistamaan, että taas joudun isäntähommiin.” —