R.K! ”Olen kaihoten viettänyt täällä syntymäpäivääni. Tuntuu niin somalta lähteä taas uudelle taipaleelle. Nyt vasta viime vuosina, on se minulle ruvennut tuntumaan yhä omituisemmalta. Kukaan ei tunne eikä näe täällä tunteitani, vaan itse, kun olen erilläni teistä, tunnen kaksin kerroin kaihoa. Nyt tuntuu se sitä selvemmin, kun on pitkäperjantai 10. pv huhtikuuta niin kuin silloinkin, kun näin ensi kerran päivän valon. Tulee niin monet kysymykset ja tunteet mieleen. Mitä tunsi ja toivoi äitini silloin avuttomasta pojastaan, kun näin ensi kerran päivän valon. Mikä oli isän unelma? Itselleni tämä päivä tuntuu aina kuin uudesti syntymisen päivältä, kun olen tänä samana päivänä muuttanut Nivalaan työtantereelleni. Olen siis sydämestäni kiitollinen kohtalolleni, että voin näiden vuosien elämäntyöhön katsoa tyytyväisin mielin. Kiitos Sinulle siitä tuesta ja avusta, siitä elämän sisällöstä, jonka olet minulle luonut. Sinun uhrautuvan jopa kärsivienkin tekojen avulla on meillä se mitä omistamme kalleinta. Kirjoitin lapsille myös, vaan siitä tuli semmoinen, että parempi olisi, jos lukisivat 20-30 vuoden kuluttua. En voinut nousta nyt lapsimaailmaan, kun kuljen syvemmällä. Tällaisena ylösnousemuksen hetkellä välimatkastamme huolimatta vihin itseni juhlapuvussani sinuun yhä kiitollisemmin. Kun 11 1/2 vuotta sitten aloitimme elämän taipaleemme yhdessä, niin tuntui minusta niin pelottavan oudolta alettu taival, mutta jokainen uusi vuosi on askeltamme varmentanut elämän uskoa lisännyt. Jos minä en ole ymmärtänyt auttaa sinua niin toivokaamme, että yhä enempi ymmärtäisimme toisiamme. Pelkään, että tämä vie sinut kauas muistoihin. Kenties näet pikaisen luonteeni särmiäkin yhteistyössä, vaan pyydän ne kätkemään rakkauden utuihin. Yksinään ja rauhassa tällaisena hetkenä uskoisin sinunkin niitä kyllä löytävän. Talousohjeita kirjoitan sinulle aina vaan nyt pitkänäperjantaina kiitollisia muistoja. Niistä vielä kiittää Kyöstisi ”