R.K! ”Kun en muuta voi teidän huolillenne, niin kirjoitan edes usein, Kiitokseni kirjeestäsi ja puuhistanne. Tuntuu melkein rikokselta, kun en ole itse kuormaa kanssasi kantamassa. Ota apua itsellesi, ettet rasita. Tästä olen sinua ennenkin muistuttanut. Kyllä siinä on Junnullakin puuhaa jos muillakin. Pelkään, että Krogerus on Junnulla luettanut ensimmäisen kirjeeni, jossa lupasin melkein lopullisesti. Sama se on jos antaa sillekin lastin, jos ei vain Tossavainen loukkaannu. Luultavasti Korpihaan heinät tulevatkin suunnilleen asemalle, vai katsotteko, että voi vielä viedä sen vanhan suovan viereisen suovan asemalle. Kenties voi senkin myydä. Jos kumminkin keli loppuu kuten uskottava on, niin olisi paras viedä Takanevalta niin paljon kuin myytäväksi ylettyy ja on siihen hintaan kelpaavia. Kotiin täytyy niitä koettaa saada myös tarvittava määrä. Ne vanhat niittokaurat, jotka ovat Wehkalan ladolla, täytyisi ajaa kotiin. Ne ovat tosin huonoja, kun olivat sen lumisateen alla syksyllä 1912, vaan kotiin ne on tuotava. Mehtälään täytyy myös ajaa heiniä kassaan, kun ei enää kotiin voi ajaa. Olkivaroja ja tätä vanhaa törkyä on paljon. Niidenkin kauralatojen päällä on kotiin hyviä heiniä. Jos heinät karjalle huononee, niin täytyy antaa enempi jauhoja, etteivät ehtyisi. Kun nyt olet siellä niin kauppoihin päässyt, niin toivon sinun saavan suunnitelmastani, josta eilen kirjoitin osasi täytetyksi. Minä täytän kyllä toisen puolen. Minä voisin omasta puolestani lähettää W:lle 1000 mk, vaikka tietysti vielä saa heinänsiemenestä. Jos niistä saa, niin täytän huhtikuulla osani ja sinä niin epätoivoisena kirjoitat, ettemme mitään aikaan saa. Saamehan me kun yhdessä yritämme. Silloin ei jäisi meille velkaa kuin 8000 mk Kotilalle, Kalajoen pankkiin 2000, Matti Haapalalle 1500 Ylikankaalle 700, Juho Haapalalle 700. Summa 12,900. Arvaat, että minä jo leikittelisin tämän vähyydestä sinulle. Kumminkin asia riippuu siitä tahtooko Juho nyt keväällä saatavansa. ”