Rakkaat lapsetKiitos kirjeestänne. Vastaan niihin heti, kun on sunnuntaina aikaa. Isä lähtee täältä vielä matkalle Kuopioon. Wieno näyttää kartalta, missä isä nyt on ja mihin menee. Lähden Kouvolan ja Mikkelin kautta Kuopioon. Olipa hyvä, kun Wienon kengät sopivat jalkaan. Pelkäsin niitä isoiksi. Rukista luulen tulevan hyvän, kun vähän kuluu akselien sijat. Opettele nyt kehräämään, jos läksyiltä joudat. Weikon kirje oli myös selvä. Muista vähän lukeakin hiihtojen välissä. Nyt tulee hyvät hiihtokelit, joten voitte joukolla käydä aina vanhalla luuvalla. Kertun toivon tulevan niillä vanhoilla kengillä toimeen niin kauan kuin tulen kotiin. Pyydä enoa paikkaamaan, jos reikä tulee. Eikös niillä ole keveä hiihtää. Sitten sen Kalervon pitäisi myös pysyä reippaana poikana ja nukkua Wienon kanssa isän sängyssä, eikä saa huudella yöllä äitiä, että äiti saisi nukkua rauhassa. Kerttu ja Kaino rupeasvat nukkumaan yhdessä ja äitille isä lähettää täältä pikku siskon viereen, jota te ette saa häiritä, että se kasvaisi. Jos ei se ole tullut, niin odottakaa, vaan älkää sanoko kenellekään, että se tulee sinne. Jos te puhutte tästä muille, niin se säikähtää ja näkee, ettei tuolla olekaan kilttejä siskoja ja veljiä. Tämä on nyt lasten ja isän salaisuus. Äidille vain saa tämän sanoa, vaan ei kenellekään muulle. Isä pelkää, että äiti vähän säikähtää sen tuloa ja vaikka sairastuukin vähän, josta se pian paranee. Mutta teidän täytyy olla hiljaa ja kilttinä eikä Kalervo ja Kaino saa silloin mennä äidin viereen. Muistakaa nyt tämä isän toivomus ja pitäkää tämä isän salaisuus tietonanne. Äiti sitten sanoo sen pienokaisen nimen teille, kun se tulee. Isä toivoo täällä aina, että te olette kilttejä ja ahkeroita, josta on äidille iloa ja apua. Silloin on isänkin hyvä olla. Hyvästi nyt lapset. Isä tulee parin viikon perästä kotiin ja tuo namusia ym. lapsille. Kirjoittakaa vielä teitä kaipaavalle isälle”