Kultani!”Kiitos kirjeestäsi ja kortista. Täällä on kevät luonnossa, onko kevät sydämessä. Emäntä on yhä vuoteessa. Hän on heikko, ei hän pysty olemaan ylhäällä muuta kun sen ajan, että hautoo vedessä jalkojaan. Miina häntä hoitaa, passaa ja palvelee, sillä onhan hänellä käsittämättömiä tuureja, vaan koetamme yhdessä saada niistä selvää. Syödä hän saattaa, vaan kun se tuskan aika tulee jalkoihin, ei hän voi syödä ja se tuska on niin kovaa, että veri tulee kantapäistä hikireijistä. Miinaa täytyy pitää niin kauan, kun hän on vuoteessa.
Tänään järjestän Antin tyhjentämään lammaskarsinaa ja vieköön Antti sitten kun meijerihomma loppuu sen Urpolla Korpihaalle. Niin sen huituveden homma on ollut huonoa. Ensimmäisen kirnuuksen vedet on laskettu koskeen eikä kukaan ole sitä meille sanonut minä sain siten tietää sen kun kysyin Antilta kuinka monta pänikkää hän tuopi sitä hörpötestä, kun Antti sanoi sitä saatavan vain yhdestä kirnuuksesta ja sitten maidon laskun jälestä toiset vedet, niin menin tyttöjen luo ja he totesivat, että jo Enon aikana se alkoi vähetä. Ammekin, johon sitä kannettiin oli vuotanut. Menin Niemelän Heikin luo ja sanoin, että se täytyy muuttua semmoiseksi, kuin se alussa oli, että tytöt kantavat sen ensimmäisen veden ammeeseen ja amme täytyy olla pitävä. Ja keskiviikkona saatiin jo oikein, sillä Heikki aikoi heti käydä siitä muistuttamassa.
Kertoivat semmoista, että masunisti on sanonut itsensä irti huhtikuun 15 päivästä lieneekö siinä perää sitä en varmaa tiedä. Kuule kun Hirvensalo on ostanut Hirvosen hevosen. Hän hoitaa sitä Korvan tallissa, eikös hänessä ole hevoshenkeä? Kertoivat sen ensi kerralla vieneen apteekkarin pellolle ja kiroillen oli hän sanonut, että jos toisten hänelle tuon tekee, niin hän sen ampuu. On kamalaa, että se apteekkari kiroilee niin paljon, sillä ne sanat ovat siirtyneet jo meidänkin kotiimme. Sain äsken kirjeesi kiitos siitä. Olet varmaan jo saanut meidän kirjeemme ja kirjoituksiasi oikein suuren nipun. Lieneekö ne olleet niitä, joita etsit. Sinne sekaan en uskaltanut oikein kirjoittaa, vaikka teki mieleni, vaan saathan nyt joka päivä terveiset täältä. Sinettisi panen tulemaan lauantaiaamuna. Sormusta en lähetä, sehän on joutavaa, sillä pistän laatikkoon, kun eivät pysy (niin kuin esitit). Pankissa oli ihmisiä oikein paljon ja rahaa tullut sisään paljon, joten on lupaus myydä planketeita. Täällä menemme vain sitä tavallista menoa. Mitään rötöstä ei ole tullut väenkään puolelta. Söderlund on virkeämpi kuin sinun kotona ollessasi, sillä joutuu kahvin keittoon melkein yhtä aikaa minun kanssani. En enää kirjoita, sillä on tätä aika pitkästi. ”