Sinä suuri kultani!”Kiitos kirjeestäsi. Sain sen saunasta tultuani. Oli niin levollinen paneutua nukkumaan. Kävin kirkossa ja siellä tuli hiukan kylmä, sillä ei nyt näytäkään keväimeltä vaan on kylmä ja pyryilma. Emäntä on jo ylhäällä vaan ei hän paljon käy ulkona. Ruokahalu hänellä on hyvä ja kaikki ruoka pitää Miinan viedä kamariin. Minusta saisi Miina jo mennä pois, vaan emännästä ei näytä siltä, niin annetaan olla.
Olen tuuminut, että ensi viikolla siivotaan ruokakaivo, kun siellä on vähän vettä ja murasta sekin. Pekka siinä saisi olla toisena ja Iisakki toisena. Tuumin tästä Iisakin kanssa ensin. Lauantaiaamuna panin sinetin tulemaan, vaan en sormustani, ei saa tuhlata. Tämän päivän pidän vielä sormuksia, kun on pyhä, vaan sitten panen ne laatikkoon.
Kuulehan kun se kirnun gummi on niin paha, ettei kantta tahdo saada sovitetuksi. Koetapa sieltä tuoda semmoinen, jos vain saapi. Sehän olikin meillä kerran, vaan sinä taisit viedä sen takaisin ja myöskin tuo sitä hienoa slangia siihen huuhtelukannuun, sillä kun se oli lainassa niin luulen sen viottuneen siellä. Olikohan ne paperit joita lähetin oikeita vai lähetinkö väärät? Lienetkö nyt Hämeessä puhumassa vai missä lienet?
Totta se on, että Hihnala haluaa pois meijeriltä. Hän oli lauantai-iltanakin oikein riidellyt meijeristin kanssa ja vähästyy palkkaankin. Nyt hän aikoo mennä kotiinsa maanviljelijäksi, tietysti helpommille ja paremmille päiville.
Täällä puhutaan pahaa Lanterin ja Mantilan isännistä samanlaista kuin Nevalaisestakin. Woi miksi paha kasvaa ja lisääntyy, siksikö että paha on valloillaan, siksikö, että kaikki käypi loppuaan kohti, siksikö, että Jumala peittää kasvonsa, siksikö, että Jumala seuloo. Woi pysykäämme vahvoina ja Hänelle kuuliaisena.
Yksi kamala asia on minun tunnollani ja se on emännän ja minun väli. Tunnen nyt, että jo hän kuolisi niin kaipio ei tuntuisi jäävän. Tuntuu vain semmoiselta kuin suuri vuori olisi välillämme, jota mikään ei voi murtaa. Olemmehan toista kymmentä vuotta sitä rakentaneet, toinen ja toinen lisäten kiviä sen laajennukseksi. Minkä tähden, sitä en voi sanoa, vaan murtuvan se ei tunnu. Tämmöistä se on. Sanopa Sinä jotakin tähän. Emäntä taas tuntuu väsyneemmältä.
Se kivenhakkaaja on sanonut niiden Wilkunan perällä kivien olevan punertavia. Nyt hän hakkaa pappilan metsässä harmaata kiveä meijerille. Lapset ovat taas kirjoittaneet. Se on mukavaa hommaa. Lämpöisin tervehdyksin omasi”