Suurin Kultani! Kiitos kirjeestäsi. Se kivimies kävi täällä ja sanoi niiden kivien, joita hän hakkaa meitä varten olevan punertavia, vaan ei rumia ja sitten hyviä särkeä, että kivet tulevat pitkiä ja sieviä. Niitä ruvetaan nyt ajamaan. Tuumasimme, että meneehän niitä niin paljon piiloonkin, että tämän ja huomisen päivän saa ajaa ja sittenhän saamme jo Sinulta tietoakin ja se vielä tarvitaanko vanhalla luuvalla kivejä. Tähän kivihommaan ei päässyt Samppa, sillä oli kaksi toveria ennestään. Heinähommista kuuluu tämmöistä, kolme latoa on Takanevalla vielä koskematta lukuun ottamatta sitä latoa, jonka olet myytäväksi erottanut ja Pussinperässä kauralato, joka ajetaan Korpihaan ensimmäiseen latoon, siis heinähommat lopetetaan nyt perjantaina ja tulevalla viikolla ruvetaan lannan ajoon.Milloin tulet kotiin? Kyllä minua väsyttää, kun ajattelen, että Sinä heti taas lähdet Ouluun. Tämä talvi on ollut somas. Minusta tuntuu kuin se olisi vain Ouluun menoa ja kotona kiireesti teen sen ja sen ja määrään sen ja sen ja lähden Ouluun. Tämän koetan painaa alas, vaan kun Ouluun pyyntökirje taas tuli, niin en voinut nukkua viime yönä. Tämä on paha, etten ymmärrä tämän enempää. Sille en voi mitään, vaan minua hirvittää tämä hajanainen elämä. Ei minua väsytä, kun olet siellä. Se on tosi työtä, jolle voi jotain uhrata vaan nuot Oulun virat ne tuntuu olevan alempana kuin koti. Lämpöisin tervehdys omaltasi”