”Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Uskon, että paikkasi on siellä. Ei Karsikas seppäkään ruvennut Mustaa kengittämään ennen kuin kaviot kasvavat. Turnipsin olemme irrottaneet maasta ja nyt perjantaina laitamme niitä säilöön. Täällä on niin kauheasti rapakkoa, ettei tahdo päästä kulkemaan mitenkään ja aina on vain sateista ja pilvistä. Onhan se hyvä, että sataa, kun kesä oli niin kuiva. En jouda nyt taas enempää. kun koululapset ja pienemmät tarvitsevat äitiä. Kuten sanoin paikkasi on siellä. Se on ajatukseni. Lämpöinen tervehdys omaltasi”