Kirje 1917-10-25, Helsinki
”Rakkaimpani! Matka sujui hyvin. Hartiani tosin kärsivät epämukavasta pään alusesta johtuen tulivat kipeäksi, mutta alkoivat selviintyä. Illalla en ehtinyt kirjoittaa, kun kenraalikuvernööri pyysi minua luokseen ja kyseli mielipiteitäni moniin kysymyksiin. Noin tunnin keskustelimme ja vastailin suoraan omasta ja puolueen kantaa selostin. Tänään olimme siellä taas joukolla. Asema näyttää olevan vakava varsinkin sen kautta, että sosialisit ja ryssän sotamiehet kuhertelevat keskenään. Elintarvepäällikkö lähtee huomenna. Minun täytyy ryhtyä aisoihin kunnes uusi löytyy. Tämä on äärettömän vaikea ja vastuunalainen tehtävä, mutta minun on kai käytävä, kun muut joukostamme eivät ole perehtyneet asiaan. Wirkatoverini luottavat minuun niin paljon, että oikein mieleni kuoleutui tänään, kun asioista keskusteltiin. Nyt kumminkin pyritään tekemään yksi uusi virhe, kun tulevaksi päälliköksi esitetään Walion johtajaa Pitkänientä. Se on kuin punainen vaate sosialisteille. Minä tahtoisin johtaja Lavoniuksen, josta pitää kuluttajat enemmän. Ensi viikkoa pelkään, että sosialistit koettavat saada suurlakon.Minä nyt sanon, että älä ole levoton minun suhteeni, jos pyörätkin seisahtuisivat, ellet saa alituisesti kirjeitäni, sillä teenhän työtä kansani puolesta ja jos minua tarvitaan ei mikään vaara minua uhkaa. Uskotaan vahvasti melskeissäkin tähän. Älä siis vaivaa itseäsi synkillä luuloilla, jos niinkin sattuisi, että olot sekaantuisivat, joista nyt ei ole tietoa.
Pyydä lahtiin Juho, isäsi, Wuori ja Antti Nivala. Juoksupoikana voi vielä käyttää Oskaria. Tuumi karjakon ja Iidan kanssa poistettavista oman tuotannon perusteella. Jenniä kehotin käymään siellä, jolle voit luovuttaa muutamia. Miten järjestät tyttöjen vapaaviikot? Miehet saisivat Mehtälässä ansaita urakkatöissä talon hoidossa vapaaviikolla. Tämän sanoin Ransulle jo. Sen jälkeen lopeta sieltä äkkiä talous. Eemelille puhuin matkalla. Ei hänellä ollut katumuksen tunnetta. Sanoi tehneensä sen kuin muutkin. Kysyin kelpaako se vertaukseksi silloinkin, kun muut eivät tee oikein. Sitten puhuin työssä nukkumisesta, Sampan päälle häiritselemisestä, Iisakin vastustamisesta ym. Hän itki ja lupasi parantaa. En antanut kumminkaan pestiä vaan sanoin, että tästä täytyy sopia joukolla. Saat olla aluksi kasakkana ellei ole menopaikkaa ja koettakaa sitten sopia olosta. Lupasin saman kuin Toivolle 350 mk, sillä kyllä he ovat saman arvoisia. Puhu nyt tästä Iisakille ja Sampalle ja ota heidät yhtä aikaa luoksesi, jos tahdot ja ota sitten hänet yhteisneuvottelun perusteella. Eemelin pidät luonasi viimeiseksi ja käske etsiä sopua kaikkien kanssa. Toivotaan vielä hänestä miestä. Paras olisi, jos Eemeli itse puhuisi Iisakille ja Sampalle. Silloin asia lähtisi oikeaa tietä. Johda siis tämäkin.
Jos emäntä tulee kipeäksi niin ota heti Anni vakinaiseksi. Tee hänen kanssa tällainen sopimus. Hetikin minun puolesta, jos täti haluaa. Kirjoita usein, vaikken aina kerkeäsi vastata, sillä minun täytyy nyt tehdä mikä minulle ihmisenä ja senaattorina on mahdollista. Siis kova tahto, vaan myös hellä sydän kaikkia kohtaan. Teille kuuluu siitä parhain soppi, jota maailman huolet eivät saa vallata. Luoksesi kiidän ajatuksin ja tuntein Oma Kyöstisi”