Kirje 1917-10-3, Nivala
Nivala 3/10 17
”Rakkaimpani! Kiitos pitkästä kirjeestäsi! 4 nelikkoa toimme heti osuuskaupasta silakoita. En maksanut vielä, kun menin kauppaan niin en ottanut rahaa mukaan eikä Juholalla ollut semmoista rahaa, että olisi maksanut meijeritilin ainoastaan vekseleitä. Nyt torstaiaamuna saamme puimakoneen, vielä nytkin viitsivät riidellä siitä Niemelän ja Savimäelle vaan en tippaakaan enää myöntänyt, kun sitä pitää tulla kovaksi ja äkäseksi.
Koetamme nyt hommata kaikki parhaan ymmärryksemme mukaan. Mehtälästä hommattiin kahdella hevosella niitä heinänsiemeniä, olkia ja vielä jää yksi kuorma, joka tuodaan huomenna. Riemu raukan häväs paisuu nyt toiseltakin puolelta, vaikka ei ole ollenkaan ajettu. Kyllä siitä meille tuli hankaluus. Olin juuri Iisakin kans katsomassa sitä puimapaikkaa ja kyllä sitä täytyy laittaa, ettei kaikki murene rapakkoon jonkinlainen lava ja vielä vaatteitakin sivulle levitetään.
Minua hiukan väsyttää niin paneudun nukkumaan, että aamulla jaksaisin nousta aikaseen työhön. Kyllä se on Mehtälä niin kovin vaikea hoitaa. Koetan saada Jussin kyntämään sinne. Velimies korjasi navetan lattian ja nyt hän tulee tänne avuksi, kun rysky tulee, sekin raukka. Hyvää yötä. Niin mielelläni painautuisin sinua liki. Kunpa taas selviytyisimme kaikista tehtävistämme, ettei viljoja menisi pilalle.
Joosepista löysin vielä 19 vasikan nahkaa, jotka myin. Sikaa emme ole vielä myyneet. Kun Junnulle puhuin niin sanoi, ettei voi ruveta lahtaamaan, käski teurastaa ja viedä Ylivieskaan, vaan kun on tuo puintihomma niin se jäi. Elintarvelautakunta aikoi maksaa saman vaan eivät ota päätä ja sorkkia. Arvelin, että annan Elintarvelautakunnalle ja samalla Kultasen. Maanantaina ne tulla teurastamaan, vaan jos sinun mielestäsi pitäisi menetellä toisin, niin kirjoita sillä sen voi vielä muuttaa. Iso emokaan ei ole porsinut. Täällä Diakonia elonjuhla ja tulot nousivat 1500 mk. Lämpöinen tervehdys omaltasi”