Kirje 1917-10-31, Helsinki
Rakkaimpani! Tulen juuri yliopistolta Lutherin 400-vuotisjuhlasta. Suuren hengen seurassa tuntuu niin juhlalliselta viettää yksi hetki vastakohdaksi hermostuttavalle kiireelle, joka alituisesti ympäröi meitä. Ilma on ollut sähköinen ja odotetaan näinä päivinä jotain poikkeavaa tapahtuvan ja sen tähden tuntuu kuin rauhan käsi olisi laskeutunut keskuuteemme muistojuhlan muodossa. Wahinko vain, ettei se liene kaikkiin tätä tunnetta tehnyt, vaan on se ehkä tyyntä myrskyn edellä. Suurlakko ei tullene, jota sosialistit suunnittelivat. Uutta senaattia kai haudataan, vaan ei liene alkua pitemmälle. Ehkä tulemme kaikki pois, vaikka Ehnroothia, Tulenheimoa ja minua pidettiin välttämättöminä. Kumminkin tuntuu minusta, etten sovi ryhmäni kanssa tästä asiasta. Älä pelkää mitään, kun teemme parhaan ymmärryksemme mukaan niin kantakaamme tyynin mielin kohtalomme tulokset. Illalla taas annettiin varoitusmerkkejä ilmalaivojen varalta. Kaupunki pimeni äkkiä, vaan mitään ei näkynyt. Tällaiset eivät minua pelota olisivathan vain uutta musiikkia elämän virressä.Wai niin Hirvosta on kohdeltu. Ota se opettaja sinne Söderlundin kamariin. Älä kumminkaan tee pitkäaikaista sopimusta, kun ei tiedä, miten se meille sopii. Ellet pidä hänestä, niin ehkä minä koetan hankkia uuden vuoden alusta sellaisen, joka samalla auttelisi sinua.
Lattian saisi siitä ottaa ylös ja tiivistää ja kun paperoiminenkin tullenee kalliiksi, voisi sen sisästä laudoittaa. Navetassa on valmiit laudat. Naulat on tosi tavattoman kalliita, vaan jos paperi on hirveässä hinnassa, niin täytynee näin tehdä. Täytyy niitä lapsia auttaa tiedon tielle, sillä vähäksi käyvät minullakin tiedot.
Kielitaidon puute tekee pahiten kiusaa eikä ole aikaa kieliopinnoille. Kaikkeen täytyy vaan heti pystyä. Jos hallituksesta pääsen eroon, niin otan eduskunnasta vapautta ja tulen kotiin levähtämään hetkeksi.
Minun tarkoitus oli sen Mehtälän väen kanssa, että olisi pidetty siellä yksi viikko taloutta, että ne olisivat saaneet vapaaviikon talon ruuissa urakoida, vaan jos ne ovat tulleet kotiin, niin minkäpä sille tekee. Minä vain pelkään, ettette saa karjaa mahtumaan mihinkään. Sinun täytyy myydä ja teurastaa lisää. Suolauta hyvin. Niistä hienoista suoloista ei ole oikein. Ammeet pitää olla pitäviä. En ehdi taas enempää. Hyvää vointia ja reipasta mieltä toivotan teille kaikille. Kaivaten oma Kyöstisi” Söderlundille en ole joutanut tiedustella paikkaa. Antaa sen levähtää nyt ja menee kotiinsa.