”Rakkaimpani! Täällä me puida jyskytämme. Torstaina puitiin kotiohrat ja niistä tuli 45 htl ja tänään kaura 115 htl. Sitten niitä nevaohria, joita tuodaan Mehtälästä tuli 15 htl ja pikkuisen jäi vielä puimatta, kun sillä koneen käyttäjällä oli niin kiire, että lopetti viideltä työn. No niin isää kaipaan sydämeni pohjasta, vaan meneehän se, kun ei mitään parempaa ajattele. Huomenna lauantaina puidaan rukiit ja ne heinänsiemenen olet. Täällä käyttävät kauroja jauhoiksi ihmisille. Käytämmekö mekin, sillä ei mekään pärjää pikku annoksilla. Sitten kun kärsimme tämän kovan homman tottapa sitten saamme hievahtaa. Perunamaan kyntö on vielä minun huolena aika lailla.Äänestämässä on tässä alapäässä käynyt kolmasosa enempi kuin viime vuonna. Wilkuna ei taida saada ääniä, että pääsisi. Sanoivat Maliskylällä hänet ajetun ulos, kun hän oli ruvennut puhumaan.
Täällä meinataan laittaa sähkövalo, käytiin meiltäkin kysymässä, montako lamppua meidän otettaisiin. Sanoin, että ainakin 20. Sanoivat, että jos saadaan 300-400 lamppua niin asia nousee pystyyn. Kontion Soini lähetti tänne 2000 mk vekselin. Sanoi se olevan viimeisen velan meille. Koetan saada pankkiin. Jos panen Postisäästöpankiin Wienon ja Weikon nimiin ja ne 3000 mk sinun kirjaasi säästöpankkiin, niin jää käsirahoja vaikka väkikin pitää maksaa. En nyt perjantai-iltana jaksa enempää. Sataa taivaan täydeltä niin tuntuu pahalta, kun eloja on vielä ulkona ja huomenna niitä pitäisi puida. Hyvää yötä. Jumala näkee meidät.”