Kirje 1917-11-11, Helsinki
”Rakkaimpani! Taas on sunnuntai. Sateinen ja synkkä sunnuntai. Niin luonnossa kuin valtiollisessa elämässäkin. Pahemminkin voisi olla, sillä meteleitä eikä sen tapaisia ei ole. Tulivuori on vielä purkautumatta, vaan se kiehuu. Jos viljan ja elintarvikkeiden hankinta ei onnistu, niin varmasti vie tämä mielenlaatu anarkiaan. Luokseni saapuu joukoittain anojia, joille on aina vastattava. Sanomalehdistä näet, mitä Venäjällä tapahtuu. Suomen eduskunta ei etsikkoaikaansa tunne. Se politikoi ja riitelee muodoista ajalla, jolloin täytyisi toimia. Me olemme koettaneet pelastaa asemaa. Illalla sekaannuin minäkin juttuun. Helsingin sanomista näet suunnan ja Liitosta myöhemmin koko puheet. Mielestäni viime äänestyksessä horjahtivat maal., kun meni kysymys perustuslakivaliokuntaan lepäämään. Nyt ollaan umpikujassa. Pääsyä ei näy. Minä osoitin tien vaan sitä ei tahtonut kulkea vasemmisto eikä oikeisto.Onpa ikävä, kun ette ole onnistuneet saamaan renkiä. Älä ota huonoja. Poikasiakin 15-20 vuotiaita voisi ottaa mutta ota selvä laadusta. Ei ollut hyvä Eemelille eikä Heikin pojille, että hän joutui Niemelään. Kyllä hän lähtee sieltä resuissa. Puhu isällesi ja Junnulle, että he vähän kuulostelisivat miehiä. Iisakki ei tälle asialle paljon voi. En tiedä kotiintuloani. Luulin jo ensi viikon alussa muodostuvan hallituksen, mutta nyt on se taas sekaisin. Lähtisin poiskin, mutta ei voi jättää silleen kaikkea.
Olen huolissani sinun huolistasi, sillä huhut rasittavat mieltäsi. Minä olen ollut hyvin reipas eikä minua vielä ole pelottanut mikään. Jos hallituksesta vapaannun joka on luultavaa, niin tulen viikoksi kahdeksi kotiin. Mutta sitten taas täytyy jättää teidät, pakata laukkunsa ja lähteä työhönsä niiden tuhansien puolesta, jotka minuun luottavat. Niin suunnittelen, mutta Jumala yksin tietää toteutuuko nämä. Kasvata itseäsi lujatahtoiseksi, joka huolissakin näkee valon. Ja onhan sinulla valoa ympärilläsi jospa huoliakin. Kuvittelen taas iltanne viettoa. Ajatustenne keskipisteenä tiedän olevani.
Mitä raha-asioihin tulee pane kunnan säästöpankkiin jokaisen lapsen vastakirjalle 250 mk ja loput, joita et tarvitse omalle vastakirjalle. Onko Mehtälässä urakkamiehiä? Anna nyt Iisakin käyttää kun mylly pyörii itselle talven leipä. Eläimille ei voine paljon käyttää, kun on puimatta ne Takanevan kaurat ja Korpihaan kaurat lienevät käytetyt. Tämä on valitettava seikka, jolle emme mitään mahtane. Siellä Mehtälässä taitaisi olla vähän pieniä jyviä. Käske Iisakin käydä siellä. Ei minulla ole mitään Toloselle maksettavaa. Jos on aikaa ja voimia niin siellä Korpihaalla saisi keväimen avuksi tasata niitä peltoja kuokan kanssa, joita Söderlund on aurannut. Onko hän nyt parempi. En ole muistanut hänelle hankkia paikkaa. Jos aikoo Raumalle niin laita viemään asemalle.
Ylivieskasta täällä on lähetystöjä kääntämässä rautatien linjaa puolelle ja toiselle jokea. Minä sanoin jyrkästi, että kannatan sieltä mistä näen sen tutkimuskirjojen avulla parhaimmaksi. Kaikki olette rautatien varrella ja on lapsellista puhua matkoista, kun ei ole paljon muuta kuin joki välissä. Heti uskoivat molemmat ja asiasta ei enempi puhuttu. Olen sen suuntaan Nivalassa tyytyväinen.
Kun nyt onnistuisit saamaan muutamia kunnollisia miehiä niin ehkä taas tuntuisi rauhallisemmalta. Täytyy lähteä asemalle. Herkin tuntein muistelen teitä. Korkein teitä suojatkoon. Oletteko saaneet telefoonia. Muistuta Juholaa. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi. Ole levollinen, vaikka en joka päivä ehtisi kirjoittamaan”