Kirje 1917-11-12, Helsinki

”Rakas Kaisa! Kun ajat ovat myrskyiset eikä ole tietoa, mihin kaikkeen tämä johtaa, niin olen usein ajatellut kirjoittaa kirjeen lapsiemme kasvatuksesta ja lausua eräitä toivomuksia, siltä varalta, jos sattuisin ennen silmäni ummistamaan kuin sinä. En ole kumminkaan tahtonut sitä tehdä, sillä se herättäisi sinussa levottomuutta. En pane tätä postiin nytkään vaan jätän tämän papereitteni joukkoon.Aluksi sanon heti ylimalkaisesti, että koeta hankkia heille sellaisia tietoja, joita todella tarvitaan jokapäiväisessä elämässä. Pohjaa saadakseen täytyy turvautua oppikouluihimme niin epäkäytännöllisiä ja aikaa viepiä kun ne ovatkin. Pidä kumminkin ne luonasi ja koeta hankkia kunnollinen kotiopettajatar, että voit itse pitää silmällä niitten kehitystä. Kun Wieno on näin lukenut kotona 3-4 luokkaa niin silloin voit hänet laskea kaupunkiin kouluun jonku hyvän kodin turviin. Toivottavasti jo silloin voit hänelle kertoa maailman vaaroista ja paheista. Uskon hänellä olevan kunnollisen lukupään, joten voit antaa suorittaa ylioppilastutkinnon, jos terveys ja voimat riittävät. Yliopistoa en juuri suosittaisi, vaan pikemmin käytännöllisen elämän uraan. Aluksi kotiopettajaksi Heikkilään nuoremmille sisaruksille. Weikon kykyjä ja harrastuksia en voi arvostella. Jos kotiopettajatteren Wienolle otat kotiin niin kenties olisi Weikon ja Kertun alettava heti lukemaan kotona samassa tarkoituksessa. Ehkä ei Weikosta tule lukumiestä ja silloin täytyy ammattitaidosta alusta alkaen pitää sitä suurempaa huolta. Ja ammattimiestähän tarvitset rinnallasi, sillä en soisi kodin häviötä. Tädin kuoleman jälkeen voitte myydä Heikkilän vaan älä myy Mehtälää. Jos voimasi riittävät, niin hyvä olisi säilyttää molemmat talot, kunnes näet onko lapsilla kykyä maanviljelijäksi. Taipumustaan täytyisi antaa jokaisen seurata, niin silloin voisivat he kunnolla täyttää paikkansa yhteiskunnassa. Taloudelliset arvot vaihtuvat, vaan maata tarvitsee ihminen elääkseen. Kunnioittakaa ja kumartakaa siis maalle, vaan jos olosuhteet tekevät sen hoidon kannattamattomaksi, niin ei saa sitäkään pitää niin epäjumalanaan, että sen mukana sortuisi. Tämä ei toki tapahtune, jos pysyt terveenä, kun samalla on tulevaisuuden toivoa ympärilläsi. Palatakseni vielä lapsiemme koulunkäyntiin niin kenties on Wieno ensi syksynä pantava kaupunkiin, kun Weikko ja Kerttu on liian vähän kehkeytyneitä lukemaa yhteiskoulun ohjelmaa ja pitemmälle kuin 3 luokkaa tuskin voi kotona opiskella. Sitä paitsi Weikon ja Kertun voi vallata kotitalous kotiopinnoissa paremmin, kun Wienon, joten sekin on otettava huomioon. Sitä paitsi Wienon turvin nämä ehkä nuorempanakin voi panna sitten oppikouluun, jos opinnot eivät heidän luonteelle sovi. Kalervolle, Kainolle ja Katrille joutunee jo Wieno turvaksi opinnoissa. Tarkoitan, että vanhemmasta päästä joutuvat kotiin, kun nuoremmat lähtevät. Siinä Kalervon ja Kainon luonteessa on jotain niin tavattoman syvää, että sieltä voisi löytyä jotain harvinaista, jos sen osaa kehittää. Kertun terävyys on toisenlaista ja voi ilmetä toisessa muodossa. Katri on niin nuori, ettei hänestä voi vielä johtopäätöksiä tehdä. Niin olisi lapsille turvaa, jos sinä säilyisit heidän rinnallaan. Mutta jos sinäkin kaatuisit kesken kasvukauden, niin sitten, missä olisi lapsiemme turva. Silloin tarvitsisivat he yhä enemmän koulukasvatusta. Koti ainakin hetkeksi täytyisi supistaa, etten sanoisi hävittää ja Anni tai Hilda olisi lasten kanssa talvet kaupungissa ja kesät kotokunnailla jatkamassa niitä sarkoja, joita me kynnimme aattein ja auroin. Tähän seisahti aatos ja kynä kello 11 j.pp
Kun kuulin junan lähtevän viemään Tornioon ulkomaan lähetystöjä niin koetan jollain tavalla saada tämän kirjeen sinulle. Kolme edellä olevaa arkkia oli kirjoittanut jo ennen ja koska niissä olevat asiat ei pitäisi sinua hermostuttaa, vaan pikemmin tehdä levolliseksi, kun niissä on kaikki muistiinpanot puolueettoman tarkasti, niin panen mukaan. Mikään vaara ei ole minua uhannut. Kun senaattikin sulettiin, niin olisivat antaneet minun elintarveosastoni työskennellä, vaan kun kiväärien kanssa seisoivat ovilla, niin jäimme mekin pois, varsinkin, kun postikaan ei kulje. Sieltä Pohjanmaaltakin on kuulunut monenlaisia huhuja, vaan en niitä usko. Kyllä se pian tyyntyy, kun on kaikki rauhallisia. Koko lakko tekee yllytyksen luonteen. Tämä ei syntynyt itsestään, niin kuin 1905 suurlakko, vaan tätä vihan ja vainon voimalla synnytettiin. Väkisin suljetaan työpaikat ja liikkeet. Oli naurettavaa, kun äsken pientä parturiliikettä tuli sulkemaan 50 aseellista miestä ja liikettä, jossa naiset puhdisti ihmisten leukoja. Kyllä tämä tympäisee, vaan siihen täytyy tyytyä. Työskennelkää te rauhassa tästä välittämättä. Minun täytyy tämäkin nähdä. Sulkeutukaa nyt kaikki isän hellään tunnelmasyleilyyn, jos onnistutte tämän saamaan. Toivottavasti tulen pian sinne luoksenne, jossa ajatukseni askartelevat. Näkemiin! Kyöstisi”