Kirje 1917-11-14, Helsinki
Rakkaimpani! En tiedä onko postivaunu enää junan mukana, joka lähtee kotia kohden. Se kuuluu olevan viimeinen juna tällä kerralla. Olisi mukava pistäytyä vaunuun ja jättää tämä levoton kylä. Viime yönä alkoi suurlakko. Rauhallista on kaikki ollut, eikä ole tehnyt erikoisempaa vailutusta tunnelmaan ja mieliin. Työväestö saapui aamulla työmailleen ja poistui sangen vastenmielisesti. Muutamat tekivät kaikesta huolimatta työtä puoliseen saakka. Tuhansia punakaartilaisia on järjestysmiehinä. Me olemme olleet koko päivän virastossa. Olen tehnyt työtä niin kuin ennenkin. Olen reipas ja rauhallinen vaikka tietysti ajatuttaa tuollainen liike. Älä pelkää, sillä minusta ei mukana eläminen ole niin huolestuttavaa, kuin se sinne kauaksi luulisi. Maalaisliittolaiset ovat koettaneet pelastaa asemaa, vaan oikeisto ja vasemmisto on niin kaukana toisistaan, että olemme olleet voimattomia varsinkin kun väliin auttavat toisiaan. Kai täytyy tämäkin kokea.Etkö ole onnistunut saamaan sinne renkiä. Et kerennyt toimittamaan junaan sitä Söderlundia. Olipa hyvä, jos saisitte paikkaamalla sen pumpun. Niin minäkin olisin tehnyt, vaan sittenkin on turvallista pyytää se pitkä Myllykankaalta varalta. Eikö myllyllä ole työtä. Myyn pienen palstan sieltä Pikkaraisesta Lojanderille. Kirjoitan sinne. Paljon et sieltä saa. Leander Säily tekee tilin. Sanon vieläkin, että älä ole levoton, jos kirjeenvaihto nyt keskeytyykin. Sydämelliset terveiset. Rohkeutta ja uskoa oikean voittoon. Jumalan haltuun! Teitä ikävöivä Kyöstisi”