”Rakkaimpani! En mennytkään tuon pumpun vuoksi Sirviön tykö vaan Matti Isomaalla on Kalajoelta täällä yksi mies joka ymmärtää näistä. Kävin pyytämässä ja hän kävi heti illalla katsomassa ja sanoi että koetetaan päästä läpi siivilöimällä se rööri rikkinäisistä paikoista, ettei tarvitsisi hankkia uutta kuin se viipyisi niin kauan ja on niin kovin kallista. Hän tulee siis nyt tänään tiistaina. Ei meillä ole nyt muuta kuin Onni neljäs mies jonka minä soisin olevan etäämpänä kuin itä on lännestä. Nyt on hiukan satanut lunta niin olis parempi vetää heiniä kuin se vähänkään pysyisi vaan kun aivan sula maa niin taitaa mennä pian. Jokikin on paisunut kuin tulva aikana ja niin on rapaset tiet, ettei tahdo päästä kulkemaan. Minähän pistin sinun saappaat, kun menen postiin.Ajon jalka on taas parempi. Ei apteekkarikaan voi vielä sanoa tuleeko jalkaa, aina vain sanoo toivotaan. Kirjoitan tätä sinun kamarissasi lyijykynällä sen vuoksi, kun kynän terät ovat salissa ja Anni nukkuu siellä, niin en menen häiritsemään. Tällä puolen vielä nukutaan, navetassa ja tallissa vielä puuhaillaan ja minä hengessäni istun sänkysi laidalla ja kertoilen näitä niin kuin tavallisesti.
Heikki-veljeni toi rahat, jotka on arvioitu niistä linjojen hakkuista. Niitä oli 77 mk. Ei mitään erikoisempaa tänne kuulu. On vain niin rauhallista kuin ennenkin ja sieltä päinkään emme ole saaneet tietoja kun sunnuntaiaamuna. Lopetan ja lähden viemään tätä postiin. Jumala sinua suojatkoon ja siunatkoon. Tuletko käymään kotona sitä toivon. Kaihoava omasi”