Kirje 1917-11-19, Helsinki
”Rakkaimpani! Toivottavasti väkivalta taukoaa tänään. Johtajat koettivat sitä jo lopettaa eilen, vaan joukot uhkasivat törkeästi johtajia ja lakko on jatkunut. Lopettamisen ehtona on sosialistinen hallitus. Mutta sillä on sellainen ohjelma, ettei sitä hyväksy toiset ja näin ollen sen hallituskausi sangen lyhyt. Wapaannun siis hallituksesta tällä kertaa. Sanon tällä kertaa, ettet syyttäisi minua sanani syöjäksi, jos joskus vielä palaisin sinne.Waiherikas oli tuo lähes 8 kuukauden aika. Paljon olen kokenut, joskaan ne kokemukset ei aina olleet hauskimpia. Tietysti arvostellaan työtämme monella tavalla. Omasta puolestani jään tyynesti arvosteltavaksi. Kymmenet maantiet, vesiperäisten soiden ja korpien ojitus on todistus rakkaudestani maanviljelykseen. Ja ehkä muitakin todisteita historia löytää. Ainakin se ymmärtää, että vaikeissa oloissa hoidin elintarvekysymystä huhti- heinä- syys- ja marraskuulla. Nyt kai huomenna esitetään eduskunnalle sosialistien lista. O. Tokoi on taas pinnalla. Kauan en luule heidän voivan olla siellä. Punakaartilaisten pistimiin nojaten miehet nousevat satulaan. Yrjö Mäkelin on myös ehdokkaana.
Toivottavasti ensi pyhän aikana tulen taas kotiin ja kaiketi voin noin viikon levätä siellä. Silloin voimme lähemmin jutella niistä mitä punakaartilaiset ovat tehneet. Syyttömiä ihmisiä on saanut surmansa ja heidän vankina on 200 henkilöä. Ja näille murhamiehille uusi hallitus aikoo hankkia armahduksen. Se on yksi ohjelmakohta. Kun se esitettiin meille niin jyrkästi kieltäännyimme lähtemästä mukaan. He tarjosivat meille paikkoja vaan minä olen jo Tokoin senaatissa ollut. Sydämelliset terveiset teille kaikille kaipaavalta Kyöstiltäsi”