”Rakkaimpani! Jumalan kiitos! huutaa täytyy, että Hän on sinut suojellut. Ei kukaan ole nähnyt, kuinka olen surrut. Minusta tuntuu, että suruni Sinusta on minun omaa ja pyhää. Sitä en näytä muille. Vaan, kun tiistai-iltana sain pitkän kirjeesi, niin laukesi jousi, juoksin saliin, ettei kukaan näkisi. Sen kirjeen toi Pylvään Heikki. Niistä lausun sydämestäni kiitokset kuin myös niistä kolmesta kirjeestä, jotka tänään torstaina sain yhtä aikaa. En ole kirjoittanut, kun on ollut epätietoista kulkeeko postit ja lähetin kirjeen sinne, joka taisi pysähtyä Ylivieskaan. Siinä kerroin niistä Kokos oy:n lähettämistä läkkiastioista, joita nimellesi on lähetetty 20 kpl. Kookosvoiastioita ja maksavat 3 mk kpl. Onko nämä sinun tahdosta ja lunastammeko ne? Olemme ottaneet kaksi renkiä. — En vielä muuta ole ottanut, vaikka olishan niitä poikasia tarjolla. Kunpa pääsisit käymään, että järjestäisit näitäkin asioita. Sinusta tuntuu somalta, kun minä kirjoittelen vain näitä kotoisia asioita tämmöisten suurten tapahtumien aikana.Täällä on aivan rauhallista, ainoastaan yhtenä yönä on meidän apteekkarilta tultu pyytämään Ylivieskaan apua, kun sosialistit koettivat tehdä ryöväyksiä, Ypyästä meni 50 miestä ja siihen lisäksi ylivieskalaisia niin asia lannistunut ja sosialistit ovat nöyrtyneet.
Woi Kyösti, ettekö vieläkään koettaneet ottaa meitä irti Venäjästä, pitääkö siinä vieläkin riippua. Heikki veljeni kävi täällä puuhamassa maalaisliiton menettelyä valtalaista. Kysyin missä on sen kesällinen hyväksyminen, vaan ei hän voinut sanoa juuri mitään. Kyllä nyt haukutaan maalaisliittoa tästä teosta vaan kypsyttäähän tämmöiset teot kansaa. Se on minun uskoni. Se minun rukoukseni, Jumala Isä taivaassa, suojaa Kyöstiä, siunaa hänen työtään. Suo meidän vielä täällä olla yhdessä, mutta tapahtukoon sinun pyhä tahtosi. On yö, kun tätä kirjoitan kamarissasi, niin likelle tahtoisin Sinua tulla ja itkeä pois ne kaihon ja kaipauksen kyyneleet. Ei vainkaan, en minä itke, odotan vain Sinua tänne kotiin käymään. Hyvää yötä olen hengessä luonasi”