Kirje 1917-11-26, Helsinki

Rakkaimpani! Senaatti asia on esillä vielä. Nyt on pieni väliaika ja 1/2 7 jatkuu. Uskon yön menevän. Minäkin puhuin ainakin puoli tuntia Tokoi aloitti. Minä vastasin ja selvitin tyynesti elintarpeiden puutetta. Mitään erikoisempaa ei kuulu. Huomenna kai yritämme uudelleen Svinhuvfudin johdolla. Luultavasti sosialistit yrittävät minua vastaan puhua. Olen taas tyyni ja reipas. Oli surkeaa, kun ei saatu elintarvikepäällikköä. Minun täytyy asettua etunenään kiristämään kansaa. Se on vastuunalainen tehtävä, mutta en luule maanviljelijöiden luottavan muihin senkään vertaa. Ja maanviljelijöihin on taas vedottava.Wai ei se Kustikaan tullut. Sen olisi luullut olevan tavallisen miehen. Ota kasakoiksi niitä Tapanin poikia ellei satu mieleisiä renkiä tarjolle. Ne kaurat ovat nyt nopeasti puuhattava kotiin ja syötettävä eläimille. Mutta se lukko eläinten jauhopuotiin on laitettava heti kuntoon. Laita se Ruusulehdon tai Lakkarin sepälle heti Siitä tulee hyvä, kun vähän korjaa. Ylivieskastahan kuuluu kummia. Woi maailmaa pahennusten tähden. Suojatkoon Jumala meitä ja Suomen kansaa. Sitä toivon ja rukoilen. Tohtori Wirkkunen piti mainion puheen. Lue se Helsingin Sanomista väellekin. Se oli luja ja arvokas. Lopuksi onnentoivotus ja Jumalan siunaus meille, jotka yritämme pelastaa asemaa. Syd. terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi