”Rakkaimpani! Sain surullisen kirjeesi, josta kiitän. Elämä täällä näyttää palaavan entisiin uomiinsa. Kiväärikuormia vedettiin tänään takaisin ryssille. Yritämme vielä nostaa tätä kansaa ja maata. Elintarveasiat sain työnnetyksi vähän loitommalle. En ehdi enempää, vaan olen tahtonut murheellista mieltäsi muutamalla sanalla lohduttaa. Valitan, etten jaksanut nousta varmasti tuolta tuolilta, vaan asiaan vaikutti se kun Svinhufvud aikoi luopua koko puuhasta ellei saa muka minua mukaan. Tuskin kumminkaan niin olisi käynyt vaan kovapäinen hän on. Syd. terveiseni teille kaikille Kyöstiltäsi. En uskalla sanoa tulostani mitään. Anna olla vielä turkin siellä kunnes toisin sanon.”