Kirje 1917-11-4, Helsinki
”Rakkaimpani! On lauantai-ilta. Kävin saunassa niin kuin kotona. Puuttuu kuitenkin saunatunnelmaa ja kylmältä näyttää tuo yksinäinen sänkykin muistellessa kotoisia lauantai-iltoja. Reippaasti oletkin hävittänyt karjaa. Tulevaisuuden takia olisi parempi, kun olisit suolannut enempi, sillä pelkään puutetta keväällä tulevan. Onhan siellä vielä se aura tätä varten. Mainitsin jo, että minun täytyy astua elintarvepäälliköksi. Se on tavatonta, mutta teen minkä voin. Maidon ja voin hintoja täytyy nostaa, että saisi salakaupan loppumaan. Keinottelijoita voisi ahdistaa. Älä sinä nosta hintoja. Wai näyttää Ajo paraneva. Tuntuupa se mukavalta, sillä uskon paranevan, kun ei ole pahennut. Myy vain porsaat a`20 mk. Ota itselle naaraita pari ja toisesta pahnasta uros, niin voisi ehkä isot hävittää, jos ei ole ottajia. Uroskin voisi ehkä nyt mennä täydestä. Olishan se tulevaisuutta varten hyvä pari liminkalaisen kanssa. Jääkö Anni meille? Onko hän jo pois kunnan palveluksesta. Eduskunnan jäsenet eivät näy saavan hallitusta koolle. Olemme jo sanoneet, että lakkaamme hallitsemasta, elleivät tule. En tiedä miksi se muodostuu. Kello on puoli 11. Tuntuu mukavalta laskeutua levolle viereesi mielikuvituksin.Sunnuntaiaamu
Nukuin kelpolailla, vaan lienee ollut kipeä, koska unissa nakkasi nurin kokonaisen junan, jossa minäkin olin. Tietysti en loukkaantunut. Minulla on tälle päivälle paljon ohjelmaa, etten tiedä joudanko paljon pakinoimaan. Wiimeisen sivun jätän sitä varten. Päivänkään kuluessa ei ole mitään tapahtunut. Ahvenanmaalla huiskitaan saksalaisten nousseen maihin, vaan luultavasti on se perätön. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”