Kirje 1917-11-7, Helsinki
”Rakkaimpani! En ehtinyt eilen monta sanaa kirjoittamaan eikä asiaa nyt ole sitä paremmin. Täällä on rauhallista, mutta Pietarissa tapellaan (kansalaissota). Kerrotaan saksalaisten maihinnoususta Ahvenanmaalle, vaan tieto lienee perätön. Lähellä Lahtea Monnilan kartanossa on tänään ryssät ja suomalaiset tapelleet. Kerrotaan olevan 8-10 kuollutta. Niiden joukossa kartanon isäntä Kordelin. Tiedot hieman ristiriitaisia. Se on kumminkin varma, että 29 sotamiestä meni sinne aluksi ja taisteltu on. Apuväkeä on mennyt molemmin puolin, joten veri jo vuotaa meilläkin. Saa nähdä mihin tämä kehittyy. Valtiollinen taivas näytti jo selkenevän, ellei nyt laskeudu taas pilveen. Suurten tapahtumien laidassa näytämme elävän. Toivon, ettei liekki leviä sinne. Tuntuisi hyvältä olla luonanne, vaan olen iloinen siitäkin, ettette ole täällä, jossa voimakkaat virrat kulkevat ja voivat tulvehtiakin. Älkää peljätkö, sillä täytyy toivoa ja uskoa korkeimman johtoon. Sisällisen sodan vaara on olemassa, sillä vihaa on lietsottu kauan, vaan ehkä kumminkin järki voittaa.Jos luovutat nuo viljat, niin Mehtälässä on suopellon ohria, jotka annetaan ja myös ne suorukiit, mutta ne täytyy lajitella moneen kertaan laskea ja härän jyvät myydä apteekkiin. Ei sijoillekaan sitä saa antaa puhdistamatta. Pieni on henkilömäärä 32, kun Jannekin kuuluu siihen. Täytyy suutariltakin vaatia korttia sitten. Jäikö keväällinen säästö erillään. Älä anna vähentää ruista ja ohraa ja vaihtaa kauraan, koska kaura menee kaikki siemeneksi ja eläimille. Siemenen tarve on arvioitani suurempi, joten kaurasta ei jää hukattavaa. En ehdi enempää. Korkeimman suojelusta rukoilee teille Kyöstisi”