”Rakkaimpani! Woi rakas Kyösti. Luuletko, että rajahintoja korottamalla loppuu keinottelu? Sitä en usko, sillä nyt jo peritään voista ainakin kolmasosa enempi mihin nyt nostitte voin hinnan ja tyydyttääkö se maanviljelijöitä tämä hinta, joka on niin paljon alempi, sillä nythän pitää saada kaikkien aina vain lisää. Woi niitä köyhiä täälläkin, sillä he eivät voi saada pientäkään palasta voita. Kärsin noiden köyhien puolesta, jotka melkein avojaloin ja vaatteitta ovat ja vielä pitää kärsiä nälkää. Voi kun minun on paha olla. Toivon sydämestäni, että Sinä voisit nähdä kaiken selvästi. Jumala selvittäköön järkesi nähdäksesi asiat niin, että voisit mennä keskitietä. Mutta Taivaan Isä, joka Sinut on sinne kulettanut, nostanut sinut johtamaan kansaamme ei kai Hänen tarkoituksensa ole muuta kuin käyttää Sinua pienenä tekijänä kansamme hyväksi, niin ajattelen ja siinä ajatuksessa saan levon.Meidänkin elämämme on taas mukavampi, kun suutarit pääsivät pois ja Mehtälästäkin tultiin keskiviikkona pois. Iisakki oli laittamassa niitä kotiin ja sulkemassa oveja. Juuri saatiin mahtumaan karja navetoihin. Sianporsaat on menneet kaikki. En ottanut yhtään itselle, sillä niitähän on vielä viisi, joista kolme täytyy hävittää. Liminkalainen ja karju vain jätetään. 20 mk niistä perin. Ainoastaan Ylitalon isännältä perin 25 mk vaan helpotin 5 mk, kun hän otti kaksi. Samppa on kyntänyt ja vielä on turnesmaat kyntämättä. Olemme aikoneet ruveta Hankmolla karhihtemaan auramaita keväimeksi avuksi, koska aina vain on maa sulana ja vettä satelee. Eemeli ja Söderlund ovat työssä niin kuin ennekin pari päivää he olivat römpässä. Nyt on keskiviikkoilta, kun tätä kirjoitan. Milloinkahan pääset kotona käymään. Olemme tapiseerauttaneet kamarisi, toivossa, että tulet kotona käymään. Katri odottaa viereensä, joten sanon isälle hyvää yötä. Aamulla jatkan ja nythän pitääkin aikaseen joutua kirjeet, kun posti lähtee päältä kello 7. Lämpöinen mokko isälle”
Torstaiaamu
Sataa taivaan täydeltä ja ihmisillä on kovat puute puista. Olen aikonut tänä päivänä vedättää riihiltä puut kotiin, sillä jos näin sataa ei voi olla pellollakaan. Iisakki on oikein pahoillaan Toivon teoista. Toivo ei voinut olla yötä hänen luonaan. Täällä on Kotilan vanha emäntä kuollut. Wiikon hän sairasti keuhkokuumetta. Ei hän saanut johdonmukaista hoitoa, joten tohtori oli sanonut, että omaiset soivat hänen kuolevan. Katri on vieressäni ja käskee sanoa terveisiä ja emäntätäti myöskin. Lämpöinen tervehdys kaipaavalta omaltasi”