Kiitos kirjeestäsi. Kotimme alkaa tasaantua entiseen uomaansa. Emäntätätin jalat eivät ole niin kovin tuskalla, kun hän makaa ja lääkäri määräsikin hänet vain viikoksi vuoteeseen ja hän koettaa siellä pysyä. Sampan kurkku on parempi ei tullut se pakko ajokseksi, kun Anni voiteli sitä jodilla. Hän jo saattaa aivan hyvin nielaista. Lehmä on parempi vaan ruokahalua ei sillä vielä ole, vaan antoi se eläinlääkäri siihenkin pulveria. Mitään erikoisempaa ei tänne kuulu, mennään vain sitä tasaista maalaiselämää. Joskus joku ryöppy lyö vasten kasvoja, vaan pian se tasaantuu ja silloin aina kun semmoista tapahtuu jaksaisi tyynenä, harkiten nousta asioiden yläpuolelle, ettei nuot asiat saisi painaa alas. – Ne viimeiset elot saatiin puiduksi ja mylly käyttelee päivässä 6 säkkiä elukoille jauhoja. On ikään kuin Jumala olisi auttamassa meidän hitaudessamme, sillä pianhan ne olisivat loppuneet, jos vain ei olisi tullut suojaa, että uudelleen saatiin mylly käyttämään. Lopetan sillä pitää ruveta einettä panemaan pöytään. Jumala sinua suojatkoon. Tuletko sunnuntaina kotiin? Kaipaava omasi