Rakas Kyöstini! ”Woi miten mielelläni pistäytyisin sinun pieneen kammioosi. En minä saanutkaan illalla kirjettäsi. Lieneekö sielläkin niin kuin täällä kerrotaan, että melkein kaikki on toisin, kun lähdit. Sanotaan, ainoastaan pieni osa niistä tapahtumista on sanomalehdissä kerrottu, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Niin satuit sinne pääpaikkaan näkemään kaikkea omilla silmilläsi. Täälläkin sydänmaalla tuntuu hiljainen mielten kuohu ilmassa. Telefoonit aivan yhtenään soivat ja yksi ja sama asia on jokaisen huulilla. Tuntuu siltä, kun seisoisimme historian merkillisimmässä kohdassa Jumala tietää, mitä tämä on. Hänellä on niin kansojen kuin yksilönkin johtolangat. Se on niin turvallista tietää, kun seisomme suurten tapahtumien myllerryksessä. Onko pienen kansamme kohtalo nyt mikä. Onko Jumalan tahto, että nousisimme itsenäiseksi kansaksi kansojen joukkoon. Ja eduskuntakin kutsutaan kokoon, onko se totta? Lapset laulavat iltavirttään. Tuntuu niin mukavalta, kun on rauhallinen ja puutteeton koti, jossa pienokaisemme kasvavat tuleviksi kansalaisiksi ja mikä on heidän tulevaisuutensa. Emme osaa muuta kuin rukoillen toivoa, että he kasvaisivat tarmokkaiksi ja Jumalaa pelkääviksi kansalaisiksi.Se Kampin seppä kävi kysymässä niitä juurakoita, joita olet hänelle luvannut, vaan en osannut luvata, kun en saanut sinulta tietoa. Jyvän ostajia kulkee myötäänsä Yhden htl annoimme Salmelan Joonaalle, kun hänellä oli niin hätä. Jauhoja hän kyllä saisi kauppiaalta, vaan sitä viljaa hän ei sanonut saattavansa syödä. Hän sanoi sinun määränneen 16 mk niistä jyvistä. Juhola pyysi minua tiliin hänen kanssaan, sillä hän on käynyt sinun poissa ollessasi Naapurin Matin kanssa Wälikylällä meidän hevosella ja se lehmäkin on vielä tilittämättä, vaan sanoin, että sinä tultuasi perit kaikki.
Naapurimme elämä on synkkää. Veljeni on tyynempi vaan toinen pelkää, että hän tekee pilvilinnan sen päälle, että M. pysyy vielä paikassaan. Woi miten kamalaa hänen elämänsä on, kun olemme kahden, hän aivan itkee, woi raukkaa miksi hän petti.
Tämän lopetan taas tällä kertaa. En tiedä oikein töistä kertoa. Kahden juurakkokuorman kanssa mennään taas Aittoperälle, vaan ei siellä viivytä yötä. Katrimme näyttää paranevan Koposen määräyksillä. Kaikin olemme muuten terveisnä. Nämä synkät tapahtumat eivät ole minuun vaikuttaneet muuta kuin jonkun paastoamisen ja unettomuuden. Ei ole jonka kylkeen turvautuisin. Sinusta taitaa tuntua hyvin vähäpätöisiltä nämä minun kirjeeni, kun olet niin suurten tapahtumien keskellä. Kaipaavat lämpöiset tervehdykset Omaltasi”