Kirje 1917-3-25, Helsinki
Rakkaani! ”Sähkösanomat ympäri maata kertovat, että olen langennut ja ottanut vastaan tehtävän, jota en täydellisesti hallitse. Minulle tarjottiin Maanviljelystoimikunnan päällikkyyttä oikealta ja vasemmalta ja kun maalaisväestössä ja puolueessani oli sama harrastus, niin antauduin uhriksi maanviljelyksen tähden. Tunnen rikkoneeni sinua ja lapsia kohtaan ja se minua painaa kovasti. Kuitenkin luulen, ettei oloni senaatissa tule pitkäaikaiseksi, sillä on pelättävissä, ettei sosialistinen enemmistö anna sitä tunnustusta maanviljelykselle, jota tulen vaatimaan. Olen asettanut heille jo ehtoja luvatessani lähteä mukaan, mutta on pelättävä, että rajahintapolitiikassa törmäämme jo yhteen ja silloin kai on minun lähdettävä kotiin. Kotiin ja mikäpä voisikaan olla ihanampaa. Kadun ja vapisen, kun en kieltäytynyt jyrkästi.Pääsiäisen aikana tulen kotiin teidän rakkaimpien luo. Ymmärrät, että meille tulee ääretön kiire ja puhdistustyö. Se on raskas ja vastuunalainen tehtävä. Se särkee monen kodin tunnelman, kun ovat kumartain laittomuudelle ottaneet ylivoimaisia tehtäviä. Kansa vaatii puhdistusta ja maan onni. Mutta mitä sanotaan puhdistajista. Woi Jumalani, että voisi vain tehdä aina oikein. Kun aamulla heräsin, niin kauhistutti minua eräs ajatus, joka tuli mieleeni. Tähän asti on ollut elämäni nousua, iloa ja onnea ja nytkö olen tullut kukkulan laelle, josta matka on alas päin. Lohdutukseni oli vaan se, että suurin onni on terve, rakastava koti ja senhän toki aina löydän elämäni tyyssijana. Woi kuinka kaipaan taas teitä. Petinkö, rikoinko teitä vastaan, kysyn itseltäni. Minä ymmärrän niin hyvin sinua, ettet ole minulle tästä asiasta ennen ratkaisua kirjoittanut. Sinä et tahdo ottaa vaikuttaaksesi asiaan, joka on niin suuri. Ymmärrän tuon ja kunnioitan, mutta sittenkin olisin tarvinnut sinut rinnallani. Kun kahden viikon kuluttua olen kotona, niin voimme silloin suunnitella elämäämme, jonka järjestämisessä lankeaa sinulle taas lisätty kuorma.
Maikki kävi täällä eilen. En ymmärrä, mitä varten hän tänne on tullut, sillä täytyyhän hänen ymmärtää, ettei hän voi enää hoitaa toimintaa. Me koetamme saada Junnun sinulle avuksi ja tueksi, elleivät muuta Padasjoelle. Puhuin tästä jo Maikille. Sen myymämme maan me haluamme takaisin, jos he kotinsa hävittävät, sanoin sen kysyttäessä Maikille. Annan tämän kirjeen Maikille, että Junnu toisi sen sinulle heti maanantai- iltana.
Sano Iisakille, että hän torppari Feelillä hakkuuttaisi sahapuita Kotisarasta. Paras on hakata niin pitkiä, että ylettyvät sen uuden tuvan kattolaudoiksi. Käske hakata 100 runkoa sahalle. Jos puut ovat latvakkaita, niin voi viedä latvapölkynkin sinne. Pärepuita täytyy myös hakata, vaan lienee paras, että ne hakkaa Janne harventamalla Mehtälästä. Sieltä saisi hakata noin 20 hirttä kotiin. Ne pitää olla noin 5 metriä pitkiä, että ulottuvat navetan niskoiksi, jos sattuisi tarvitsemaan. Mehtälän navetan rakennukselle saa myös vetää parikymmentä puuta. Näitä Mehtälän ajoja voidaan toimittaa kun tulen. Käske savenajajat, torppari Weeli ja kaikki jotka ovat asiassa meille huhtikuun 7 päiväksi.
Pelkään viljain puutetta kaikkialla ja minun asiani olisi valvoa maanviljelystoimikunnan päällikkönä, että sitä saataisiin maahan. Minua hirvittää tämä kysymys. Woi Jumalani, että jaksaisin kuormani kantaa kunnialla. Se on rukoukseni ja sama rukous nousee sinun puolesta, joka myös lisätyn kuorman olet saanut. Kävi juuri luonani maanviljelijä Otto Thuneberg toivottamassa onnea. Woi kun ymmärtäisi asemani koko maa niin kuin hän. Woi, että toiminnallani saisin heidät niin ymmärtämään. Tavatessa tuumimme kaikesta lähemmin. Panen lapsukaisille Kalervolle ja Katrille kortit syntymäpäivänään. Kiitos sinulle niistä vaivan ja kivun hetkistä, joita olet saanut kokea äitiyttäsi täyttäessä. Woi, että lapsistamme kasvaisi kunnollisia kansalaisia. Ota kaikkea apua vapaasti, mitä tarvitset. Laita myös minulle alusvaatteita. Tulen kyllä pääsiäiseen toimeen. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”