Rakkahin Kyösti”Täällä oli oikein juhlallista kansalaiskokouksessa. Kello 1 mentiin kirkkoon, jossa ensin veisattiin virsi (Jumala onpi linnamme) torvien ja urkujen säestyksellä. Sitten puhui rovasti melko hyvästi päivän tapahtumista, sitten nousi pönttöön A. Wilkuna, jonka puhe ei voinut vaikuttaa kuulijoihin. Lopuksi luki pastori miehekkäällä pontevalla äänellä julistuksen. Kansaa oli niin paljon kirkossa, ettei enempää sinne mahdu, ulkona oli tietysti myöskin. (A. Wilkuna rouvansa kanssa istui kuorissa). Sitten torvien soittaessa marssittiin kansakoululle jatkamaan kokousta. Minä en mennytkään siinä joukossa, vaan juoksin hakemaan Wienon mukaan. Hän jo vähän voi ymmärtää. — Puhujina siellä esiintyi Juhola, Olkkonen, ja pastori, K. Wilkuna puheli hiljaa, jota ei moni kuullut, vankilassa olostaan. Tämmöistä se oli, tietysti soittoa oli aina puheitten välissä. F Wiljamaalta oli myös puhe, vaan hän kieltäytyi, oli sanonut puolueeltansa tulleen kiellon. Siinä oli yksimielisyyden nyrjähdys jo näkyvissä. W oli hyvin huomaamaton, hän tervehti, vaan ei huomannut minua ja hän ajoi sivu ja vastaan eikä sittenkään. Arvaapa kaipasinko. En. Hänen arvonsa nykyisten tapahtumien johdosta vieläkin laskeutunut. Nyt hän kuului aivan juovan kotonaan. On kait hänellä jonkulainen toverikin mukana.
Täällä on hyvin löysä ilma. Lunta satelee, joka on märkää ja pian menee keli pilalle, jos vain tulee suvi. Minulla tuntuu olevan oikein kiire, sillä koetan saada sinun valtakirjasi tulemaan sisään kirjoitetussa kirjeessä lähetän, että varmasti tulee perille. Lämpöiset tervehdykset omiltasi”