Kirje 1917-3-28, Helsinki
Rakkaani! ”Se on tapahtunut nyt lopullisesti, josta on kerrottu. Istumme juuri uusi senaatti yhdessä ja laadimme ohjelmaa. Tänä iltana menemme vielä kenraalikuvernöörin luo. Huomenna teemme virkavalan ja astumme toimiimme. Tuntuu niin pahalta, kun lähdin tänään viime kerran pankista. En ymmärrä, miksi se minuun niin koski, kun hyvästelivät ja toivottivat onnea. Sydämellistä se heidän puolestaan oli, vaan minulle se soi niin oudolta – hautajaisilta.Minä itkin kovasti, kun sain kirjeesi. Siinä oli niin paljon uhrautuvaa, että se liikutti minua. Kun päätökseni olin tehnyt, niin en tiedä, olisiko se koskenut minuun samoin, jos jyrkästi kielsit. Puhu Junnulle luulisiko hän voivansa tulla sinne. Muutin eilen Mynttikatu 1 senaattorska Mechelinin luo. Hän on vanha 87 vuoden ja talouskin sen mukainen. En yhtään pidä asunnostani. Kylmä oli jo aamulla ja korvat ovat huoneessa. Se ei ole Leo Mechelinin leski vaan vanhemman Mechelinin. En usko siinä asuvani pitkään, vaan toimitan siihen edusmiehiä.”