Nivala 29/III 17 Rakkaimpani!”Täällä me menemme tavallista uraamme. Illalla oli työväentalolla hautajaisjuhla. Mitään muuta ei siitä juhlasta tiedetty eli ei vietetty. Lanterin isäntä kävi huomauttamassa, että eikö meiltä aijota tulla. Sanoin, että ei vielä osaa, kun kaikki on niin uutta. Hänet on kaikki hylkineet W tähden, vaan hän odottaa ja toivoo, että kaikki selvenee, kun tutkitaan ne ilmiannot Oulussa.
Siitä sinun suuresta tehtävästäsi en tahdo voida kirjoittaa, sillä kun vähänkään sitä ajattelen, niin katoan kokonaan olemasta. Joudun ikään kuin hukkaan, ainoastaan kyyneleet minun herättävät, että ne eivät saa näkyä maailmalle. Jumala kaikki johtaa. Hän tukee askelemme. Kun olemme rehellisiä, oikeutta rakastavia, Jumalaa pelkääväisiä, niin hän saapi meitä muovailla siihen tehtävään. On hyvä tietää langat ovat ylhäällä. Hän johtaa askelemme ja tukee meitä. Kun tiistaiaamuna menin väen luo, niin oli minulla aikomus sanoa enempi kuin se, että olet hallituksessa, vaan en voinut sanoa muuta kuin, pojat, me voimme silloin asua tätä taloa, jos te olette yksimielisiä, ettei kukaan jää jarruksi, että yksimielisinä teemme tehtävät niin kuin tiedämme isännän vaativan. Kaikki olivat hyvin vakavina vaan kukaan ei sanonut mitään. Kaikki olemme terveenä ainoastaan emännän jalat ovat kipeät olleet. Onnitella käski sinua Jokisaaren emäntä ja Niskasen isäntä. Sydämen kaihoisat terveiset Omaltasi”