Kyösti ”rakas Kyösti””En ymmärrä mistä aloitan ja mihin lopetan. Meille on tapahtunut vahinko, kun pojat päästivät hevoset juomaan nyt iltapäivällä, niin ne lähtivät hyppäämään ja Hilkka kompastu selvällä maantiellä ja luullaan, että jalka on poikki. Juoksin sentraaliin ja soitin eläinlääkärin heti tänne. Hän lupasi tulla Pekolaan asti hevosella ja Eemeli meni Riemulla noutamaan sieltä tänne. Saa nähdä minkä tuomion hän antaa. Apteekkarikin on Oulussa. Olen päättänyt, että istun ja odotan koko yön lääkäriä, sillä hän ei joudu tänne kun vasta aamupuolella yötä, sillä kahdeksaa käydessä illalla tämä tapahtui.
Kello kolme yöllä tuli eläinlääkäri. Hän koetteli Hilkan jalkaa. Toivot ovat turhia. Nilkka on murskaantunut. Voi Kyösti. Se oli kova isku meille ja kylvön teon aika. Miten tulemme toimeen. Suruun emme saa vaipua. Ei meillä ole aikaa. Ei meillä ole oikeutta siihen. Elämämme on lyhyt hetki vain, meidän täytyy toimia ja tehdä työtä. Kaikki tulee Jumalalta. Rakas taivaallinen Isä, mitä tahdot tällä meille sanoa. Se on hänellä tiedossa. Me emme tiedä. Hän kulettaa meitä. Eläinlääkäri kehottaa, että meidän pitää lahata se ja lähettää lihat Ouluun, kun kaikista lihatavaroista on puute. Mutta tämä on niin kovin vaikeaa, kun emme ole siihen tottuneet. Jos lehmä olisi ollut ei olisi kysymystäkään, miten toimitaan, mutta hevonen tuntuu olevan niin kovin liki ihmistä ja tämä se tekee sen niin ikäväksi. Tästä tehdään selvä sitten, kun lääkäri nousee. Hän nukkuu Sinun vuoteessa. Minuakin vähän nukuttaa, kun kaikki on varmaa ja kun tätä kirjoitan.
Aurinko juuri nousee niin kultaavan kauniina vaan kylmä on. Se on Wappuaamu. Mitä tuopi tullessaan kevätkausi. Koko maanantaipäivän minä tunsin jotain tapahtuvan. Minulla oli niin vaikea olla, kun Anni kävi täällä, hän luuli, että olin sairas, vaikka en tiennyt muuta kuin ankaraa painoa ja levottomuutta. Arvelin, että käyn Iisakin luona myllyssä ja puhun kaikesta. Ehkä tämä levottomuus menee ohi, mutta se ei auttanut. Yhtä raskaan painon alla tulin sieltäkin eikä ollut kuin pieni hetki siihen tapahtumaan, joka niin synkkänä seisoi edessämme. Weikkoon tämä tapaus koski kovasti, yöllä hän on ollut yläällä hyvin hätäisenä hän puuhaa, ei puheesta saanut selvää.
Mylläriksi meidän taitaa pitää pyytää Ravilan Mattia, sillä Iisakinhan täytyy päästä kylvöntekoon, kun pellot sulavat. Mitähän niihin postin peltoihin kylvetään, kun sinulta unohtui se kertomatta. Junnu ei ole vielä palannut Pudasjärveltä. On hän kerran kirjoittanut Maikille. Tänne on nimitetty postinhoitajaksi Tampereelta yksi vanha neiti, eikö hän ole vanha kuin yli 50 vuoden.
Kyllä se W viha on ollut Sinulle kuuluva, sillä olen kuullut, että hän on parjauskirjeen kirjoittanut linnasta Martikais ystävilleen Sinusta. Ja nyt hänellä kuuluu olevan pitkä kirje joltakin koulutoverilta, jota hän lukee useissa paikoin ja tämä ei ole suopea teidän hommillenne. Nyt lopetan, kun lapset heräävät. Tämä on surukirje isälle. Ei mitään muuta, kuin saisimme hevosen tilalle, kyllä kait se sitten tasaantuu vähitellen. Lämpöiset terveiset omiltasi”